lauantai 19. toukokuuta 2018

Kuvia, kehiä ja kuvausta

Kiirettä on pitänyt taas ja tekemistä riittänyt :)

Muutama viikko sitten oltiin Päivin kuvattavana treenien merkeissä ja aika mahtavia otoksia hän onnistui vangitsemaan kameraansa. Niissä näkyy kyllä tuo iloisuus ja energisyys, mikä tuossa omassa laumassa antaa motivaatiota tekemiselle. Tässä muutama esimerkki. Koitan näitä jakaa enemmän FB:ssä.




(C) Päivi Saarilahti, Prokoirakko

Helatorstaina oli SBRY:n erkkari Palveluskoiratapahtuman yhteydessä. Arvoin aikalailla viime hetkeen perunko Zeldan ilmoittautumisen, kun ikävistä syistä meille tuli tuomarin muutos eikä arvostelemassa ollut rodun erikoistuomaria. Päädyin kuitenkin viemään molemmat koiruudet kehään, vaikka jouduin ne itse esittämään. Ehkä sen voi kerran vuodessa tehdä. Kehässä menikin molempien kanssa reippaasti yliodotusten!

Ohmi oli ainoa nuorten luokassa ja sai ERI1:sen ja Zelda oli avoimessa luokassa EH niukasta turkistaan huolimatta! Tässä arvostelut:


Tässä suora linkki Kannusruohon kuviin ja Ohmin kansioon. En jaksa sieltä nyt poimia tähän mitään :) Aivan upea kuvauspalvelus on kyllä ollut SBRY:n erkkareissa vuodesta toiseen!

Lauantaina pyörähdettiin paikallisessa Harjavallan ryhmiksessä. Siellä Ohmi veti yllättäen asteen verran paremmin kuin Tesla, joka ei tällä kertaa ollut erityisesti tuomarin mieleen. Ohmi oli Hennan kanssa kehässä ja hyvin esitettynä oli NUO ERI1 SA ja PN2 va-sert! Tästä onkin hyvä jäädä näyttelytauolle. Forssassa olisi ollut ihan ok tuomari meille, mutta päätin etten jaksa lähteä sinne itsekseni ilman kaveria ja handleria. Tesla oli tosiaan VPS-vet ja PN4. Teslan olen ilmoittanut Raumalle ja Pärnuun, jonne myös Ohmi olisi tarkoitus ilmoittaa. Harjavallan arvostelut olivat seuraavanlaiset:


Harjavallassa oli ihan kiva taas pyörähtää. Siellä oli useampia schapendoes- ja briardtuttavia moikattavana ja ennenkaikkea ei tarvinnut kököttää yksin omassa teltassaan. Jäin kannustamaan menestyneitä kavereita isoihin kehiin ja onneksi jäin, sillä Ohmin handleri repäisi ja veti mudinsa kanssa hienosti RYP4! Ei ihan jokapäiväistä herkkua tuolle rodulle.

Sunnuntain hurjissa helteissä oli sitten kevään jännittävin päivä, kun Ohmi ja sen veljet Urho sekä Peikko MH-kuvattiin Ikaalisissa. Kaikki pojat vetimät erinomaisesti radan läpi häntä heiluen. Ei paljon hellepainanut pojissa, mikä oli hienoa huomata ettei nämä turkkihirmut ole mitään säänkestämöttömiä. Toki nuo nyt saattoi näkyä jossain leikeissä ja taisteluissa, mutta kaikki osoittivat hienosti leikkihalua niin sehän riittää. Kuvausikäänhän kolmikko tuli aikalailla viikko ennen kuvausta, joten olivat todella nuoria ja raakileita. Itse halusin ehdottomasti MH-kuvata mahdollisimman nuorena ja hienoa, että veljekset innostuivat kasvattajankin kannustamana mukaan. Luonnetestiin mennään sitten kypsemmällä iällä ja toivottavasti saadaan silloinkin aikataulut mätsäämään yhtä hyvin!

Ohmin kanssa ei tullut mitään radikaalia vastaan. Sen reaktiot olivat kohtuullisen suuria, mutta toisaalta se on myös osoitus toimintakyvystä. Ja mikä hienointa se lopulta palautui ykkösen tasolle kaikissa pelotteluissa, vaikka hieman jännitti ja täytyi pitää meteliä. Leikkiessä se ei osoittanut ihan niin suurta taistelutahtoa mitä siitä saa irti, mutta saalista kyllä löytyi senkin edestä ja se nähtiin vieheelle lähdössä. Zeldahan ei aikoinaan noteerannut koko viehettä, mutta Ohmi sinkaisi nelosen edestä sen perään kahdesti. Etäleikissä se ei loistanut ihan sillä tasolla mitä olisi voinut odottaa, mutta toisaalta en kyllä kauheasti yllättynyt. Se kävi noteeraamassa leikittäjän, mutta totesi ettei tällä erää kiinnosta ja videossa se painelee juomaan, jos joku ihmettelee. Loppuleikissä unohdin vallan oman lelun vaihtaa, mutta eipä se onneksi saalistamiseen vaikuttanut. Omalla lelulla olisi varmaan taistellut paremmin, mutta ei se tuohon ampumisen neloseen olisi vaikuttanut, koska se tuli lähinnä noista passiivisista laukauksista. Niissä sen reaktio oli kyllä varsin Ohmimainen. Hän olisi kovasti halunnut mennä katsomaan kuka siellä metelöi puukasan takana, joten ei onneksi pelännyt laukauksia pätkän vertaa. Ja MH:sssa pelkoa kuvaakin vasta vitonen. Ohmille ei ole tätä ennen koskaan ammuttu ja reaktioon olen ihan tyytyväinen. Arvostelulomake selityksineen ilmestynee joskus koiranettiin, mutta tässä videota:


Ja tietty me käytiin joku kimppakuva ottamassa hienosta kolmikosta:
 On ne aika velikultia ja aarteita.

Helteistä huolimatta ollaan hakuiltu ja mä otin pitkästä aikaa tokoryhmän vedettäväksi, joten tulee siinä itsekin samalla treenattua. Ohmin kanssa alkoi myös Riitan noutokurssi, joka ehkä menee meidän kohdalla enemmän kontakti ja häiriötreeniksi tällä kertaa. Ja Teslalla alkaa pian UPK:n rallytreenit, josko sinne kokeeseenkin sitten joskus ehtisi... Ja Zelda on kaivettu ainakin yhden treenin verran agitauolta! Kisoihin pitäisi mennä...

Tähän loppuun vielä Päivin ottama upea kuva omasta kolmiosta:






maanantai 30. huhtikuuta 2018

Leikkikoulua ja tottistelua maastoilun ohessa

14.4 Esa Tapion leikkikoulu

Tämmöinen koulutus tuli meille kuin tilauksesta. Zeldan kanssa harmittaa ettei sen kanssa nuorempana päässyt mihinkään vastaavaan, jossa olisin ehkä oppinut ymmärtämään paremmin sen taistelutahtoa ja vahvistamaan asioita enemmän oikeaan suuntaan. Teslan kanssa leikkiminen ja motivaatio on tehty niin eritavalla eikä sillä ole saalisviettiä nimeksikään, joten näiden briardien kanssa ollaan itselle täysin vierailla vesillä. Kaikenlisäksi tuo viettimaailma on melkoista salakieltä, mutta nyt oli kyllä siitä positiivinen koulutus, että pysyttiin kohtalaisen käytännön läheisellä tasolla. Toiminta-alueesta ja oikeasta tunnetilasta treenehin sekä laumavietistä toki puhuttiin ja paljon muustakin.

Ohmi saalisti yllättävän voimakkaasti ja taistelikin hyvin, kuulemma ihan lujaa osasi purrakin. Nopeasti se toki tuohon saalistamiseen itsensä väsyttää, mutta se on ihan normaalia. Saatiin hyviä harjoitusmalleja miten vahvistaa taistelua. Zeldallahan on ollut aina tosi hyvä taisteluvimma, joka on tullut hyvinkin ilmaiseksi. Saalista olisi ehkä pitänyt osata vahvistaa muuhunkin kuin lintuihin. Se täytyy myös muistaa, että leukalihaksiakin täytyy kehittää, kun käytetään leluna purutyynyä "nirunarujen" ja pallojen sijaan, kun koira pääsee puremaan koko suullaan.

En kyllä kauheasti osaa analysoida enempää, joten ehkä laitan tähän tämän videon pätkän, jonka Mari ystävällisesti kuvasi ihmeteltäväksi:



Oli kiva, että oli treenikaveri ja maalimies kuunteluoppilaana niin hän sai samalla hyvän opastuksen apparin tehtäviin. Haukkuilmaisua lähdemme varmaan jossain kohtaa rakentelemaan saalisturhauman kautta, ehkä. Sitten voi kattoa tuleeko ees haukkuva vai rullakoira :)

Omissa treeneissä on kyllä leikkimistä ja kaikkea muuta alkanut häiritä hajut... noh tätä se on vissiin omistaa nuori uros?

Zeldan kanssa jäin vielä kentällä päivän päätteeksi tekemään sille pienet treenit, kun niin hienosti vahti autoa koko koulutuksen. Saatiin vielä extrana hyviä vihjeitä seuraamiseen. Hieman tuota painamista oli havaittavissa...

15.4 Tottispäivä

Porin palveluskoirakerho järjesti sunnuntaina saman kouluttajan tottispäivän, jonne olin suunnitellut meneväni kuuntelemaan. Leikkipäivästä jäi sen verran hyvä fiilis, että Mian laittaessa viestiä, että olisi vielä koirakkopaikkakin tarjolla niin en sitten jaksanut enempää empiä ja hyvä niin. Saatiin siihenkin touhuun vähän potkua pitkästä aikaa kouluksessa.

Zeldan kanssa katseltiin yllättäen noutoa, jossa palautuksen tökkii edelleen. Kokeiltiin sellaista, että koira kutsuttiin melko läheltä eteen (kapula suussa) ja siirretiin palkan paikka leuan alta alemmas ja se yllättäen toimi. Tämä ollaan otettu käyttöön ja vahvistettu tällä nyt myös luoksetulon paikkaa.

Sitten katsottiin vähän kapulalla palkkaamista ja sitten siitä istumista, mikä on jotenkin ihan tolkuttoman vaikeaa. Ehkä liian monta palikkaa mulle, että koiralle, joten voi olla, että tätä ei tule treenattua, jos ei joku ole kokoajan vieressä sanomassa mitä tehdä. Tokopuolella ei pahemmin palkata kapulalla ja meidän tottikset menee lähinnä tokon siivellä, joten ehkä enemmän ollaan vahvoilla niillä opein. Se kyllä muistetaan tästä lähin, että vapautuksesta ei tarvitse tehdä numeroa siitä, jos koira ei irrota kapulasta ja vaihda leluun. Tässä olen kyllä jo tehnyt ajat sitten vähän muutosta omassa päässäni, että koira ei valitsisi palkkaansa vaan minun puolesta saa valita sen jälkeen, kun on saanut luvan. Ja tästä kapulalla leikkimisestä huolimatta kevään eka ohjatun noudon harjoitus meni erinomaisesti! Ei mitään ongelmaa jäävässä liikkeessä eli ei se siitä hajoa, jos joskus leikitään kapulalla.

Zeldan kanssa tehtiin aika pitkä treeni ja oikeastaan saatiin irti jo enemmän kuin olin ajatellut, joten kysyin voidaanko toinen setti katsoa Ohmin seuruuta, joka siis on täysin alkuvaiheissa. Mulle on ihan mielettömän vaikeeta tuo imuuttamisen tekniikka. Tytöt on molemmat opetettu seuraamaan enemmän ja vähemmän tarjoamisen kautta, mutta Ohmin kanssa yritykset on jokseenkin turhauttavia, koska se tarjoaa kyllä maahanmenoa ja muuta, mutta pidempi kestoisissa hommissa ympäristö vie voiton. Toki tätäkin kokoajan treenataan, mutta turhauttaa ettei perusasioita pääse teknisesti opettamaan, joten päätin, että kokeillaan tällä kertaa perinteisempää imuuttamista. Supertassujen tottiksessa ollaan jo saatu ihan kivoja pohjia ja nyt tuli vielä lisää hienosäätöä omaan tekemiseen. Mulle sai ihan niinkin yksinkertaisia asioita vääntää, että nakki koiran kuonossa saa syödä ja sitten käsinousee niin ei syö ja niin lyhyet pätkä ettei ehdi harhaantua. Eli tekniikka tekniikkaa... ja tiukkuja oikealla käännöksi aktivoimaan. Ja sitä kehumista myös rohkeasti, mikä ei onneksi yleensä ole ittelle ongelma. Ehkä Ohmikin siis vielä oppii seuraamaan, kun on se perusasennotkin jo oppinut jotenkin päin :)

Oli kyllä todella antoisa viikonloppu ja positiivinen kouluttaja. Uskalletaan varmaan mennä toistekin, jos tulee tilaisuus. Ahkerasti, kun jaksoi molemmat päivät seurata myös muut koirakot niin sai kyllä paljon irti.

Maastoilut ja muut

Hakuilut sujuu suhteellisen kivasti. Ohmin kanssa haamuillaan ja hahmotellaan suoria pistoja. Vielä olisi viisi treeniä ennenkuin alan tehdä radikaaleja toimenpiteitä tallausjäljille harhautumisesta. Zeldalla riittää intoa ja haukku irtoaa. Molemmille tehty myös esineruutua ja Ohmi on päässyt jyvälle mitä siellä kuuluu tehdä ja se onneksi nostelee esineitä mielellään.

Ekat peltojäljetkin käytiin tekemässä työkaverin huudeilla ja on nuo ranskalaiset kyllä melkoisia höyryvetureita...

Noin muuten huhtikuu on sisältänyt koomailua ja unohduksia. Olen ainakin kahden agilitytreenit unohtanut. Jonkun sortin agilitymasennus selkeästi päällä. Ahdistaa, kun pitäisi opettaa Ohmille kontaktit. Tesla on ollut nyt tosi jumissa, joten sen agilityura taitaa olla taputeltua. Zeldan kanssa olisi edelleen tarkoitus kisata kesällä, mutta tarvitsisi ehkä treenata pari kertaa ennen...

Toukokuussa onkin taas näyttelyitä ja muuta jännää, että toivottavasti ehdin päivitellä kaikesta!


maanantai 2. huhtikuuta 2018

Maastokausi korkattu!

Viime vuonna tähän aikaan oli jo maastot sulat ja metsässä makoilu mukavaa. Pääsiäismaanantain kunniaksi kuitenkin pienellä ja sitkeällä porukalla uhmattiin pitkälle jatkunutta talvea ja korkattiin hakukausi. Esineruudun suhteenhan tuli jo otettua pieni varaslähtö jokunen viikko sitten. Zelda oli silloin erittäin pätevä. Nyt se ei päässyt treenaamaan, kun toissapäivänä onnistui hankikannossa hajottaa anturansa Ohmin kanssa painellessa. Pari päivää on mennyt kolmella jalalla, kun sen verran inhottava palkeenkieli pääsi tulemaan. Vähän se pääsi ilmaisemaan sentäs ettei ihan tullut paha mieli.

Ohmin kanssa tehtiin viime kausi tuulitreenejä eli opeteltiin käyttämään nenää. Saatettiin jokunen hajunhakukin tehdä, mutta jotenkin nyt tuntui, että hieman oikaistaan tästä vaiheesta. Tuon keskittymiskyvylle ja vilkkaudelle ei jotenkin istu se, että haetaan yhdessä haju ja palataan lähettämään, kun turhautuu jo siitä ettei pääse ukolle. Kokeillaan nyt ainakin muuta treeni miten lähtee toimimaan suorat pistot suoriltaan. Tämä eka treeni oli ainakin todella lupaava.

Ohmi oli heti juonessa mukana keskilinjalla todella skarppina, kun eka haamu hieman heilui 50m syvyydessä. Ei tarvinnu suurempia sirkustemppuja. Erehtyi kuitenkin etsimään ensin silmillään, kun maalimies oli väärän kannon takana. Jäi siis n. 10 metrin päähän ja lähti siitä sitten rallattamaan, mutta onnistui itsenäisesti löytämään. Sinällään opettavainen ja informatiivinen treeni, että nenä täytyy olla auki vaikka saa näköärsykkeen ja selkeästi osasi kääntyää nenälle. Luulen, että näillä pohjlla hokaisee nopeasti, että nenä on se oikea työkalu ja aina voi palata takaisin. Ja toisaalta avut pidetään minimaalisina eli ei mitään näkölähtöjä ja huuteluja vaan pelkkä näyttäytyminen. Siinäkin ollaan siis onnistuttu, että motivaatio etsimiseen on kohdillaan ilman suurempia ärsykkeitä.

Toiselle pistolle lähettäessä tapahtui se virhe, että jouduimme käyttämään siirtyvää maalimiestä ja Ohmi otti hajun tallausjäljestä. Näissä täytyy olla erityisen tarkkana, koska Zeldallahan oli pitkään tätä ongelmaa. Eli pidetään ukot riittävän syvällä, jotta malttaa irrota ja ideaali olisi, kun tallojia olisi enemmän tai sitten täytyy alkaa talloa enemmän. Onhan se keskimmäinen tallousjälki koiralla kohtuuttoman voimakas, jos on vain kolme tallojaa. Ja tästä vielä jäi ajatus siihen siirtyvään. Otettiin yhden kerran uusi näyttäytyminen ja sitten siirryin lähemmäs. Vasta näin jälkeenpäin tuli mieleen, että se uusi lähetys olisi pitänyt heti tehdä siitä kohtaa, missä koira kääntyi jäljelle.

Kolmas pisto olikin sitten ihan super, vaikka ei suoraan löytänyt, mutta irtosi kivasti ja teki oikeasti töitä, vaikka alkoi jo painaa kaksi edeltävää. Ja tykkäsin älyttömästi, että pysyi kokoajan työskentelemässä syvällä!

Nyt tarvitsisi saada useampi tämmöinen perustreeni alle niin osaisi arvioida ollaanko oikeasti niin oikealla tiellä, kun nyt tuntui. Ja sitten täytyy muistaa olla tarkkana noiden jälkien kanssa sekä käyttää mahdollisimman vähän siirtyviä maalimiehiä.

Varovasti uskallan sanoa, että Ohmista tulee vielä ihan huikee hakukoira, kun vaan malttaa edetä rauhassa. Motivaatiota ja työskentelyintoa riittää, joten niistä pidetään kiinni. Mieluummin useampi muutaman piston treeni viikossa, kun yhdellä kerralla liikaa ahnehtiminen.

...tietty se tottiskin pitäs opettaa, jos kokeisiin meinataan :D

torstai 29. maaliskuuta 2018

Erittäin hyvä ellei täydellinen

Innostuin lähtemään Lahti KV:seen Annin seurana yrittämään sertejä. Vieno ehti saada sertinsä jo viikko sitten, mutta sille toki olisi ollut cacibia tarjolla. Ohmin suhteen nyt odotukset eivät sen sertin suhteen olleet kovin korkealla, mutta ei sitä toki yrittämättä saa mitään. Sen sijaan saatiin sitä mitä odotettiin eli taas lisää kehäkokemusta ja erittäin hyvä arvostelu. Oli taas kiva reissu, kun ei tarvinnut yksin ajella ja mukavaa seuraa sai niin briardi kuin schapendoes kehän laidalta. Ei tarvinnut isojakaan kehiä odotella yksikseen.

Tesla oli tietysti pakko ilmoittaa myös ihan vaan, koska se aidosti nauttii kehään pääsystä ja siitä, että pääsee tekemään jotain. Ohmin kanssa ne viihtyvät myös samassa häkissä ja osaavat ottaa rennosti odottelut. Toki sitä energiaa riittää, kun häkin ovea raottaa. Arttu myös otti kiltisti Zeldan seurakseen koko päiväksi katselemaan formuloita sohvalle, joten ei valittamista senkään osuudessa. Teslahan sitten repäisi koko veteraanin energiallaan ja ROP-veteraanin lisäksi oli myös ROP, joten päästiin juoksemaan kunniakierros kahdesti.

Toinen syy Lahteen tulemiselle oli, että sain Ohmin handlaukset sekä ketyilyt täysin ulkoistettua. Kannustusjoukkoja riitti, kun paikalla oli näiden lisäksi toki Ohmin veljen omistaja.

Arvostelu ja muutaman räpsyt:



Ylläolevat kuvat äitin kamerasta ja tässä vielä Tanskan Tuulan galleriasta kuva Ohmista ja nuorten luokan komeasta kilpakumppani Ryynistä (Ohmin pentuystävä, asustelee Porissa), joka olikin sitten lopulta VSP:


Tesla oli ihan liekeissä ja intoa täynnä. Oli mukava yllätys, että tuomarikin sen huomasi vaikka nartuissa oli taas kova taso. Se veti isot kehätkin kuin höyryveturi. Ei tarvinnu paljon kävellä ja ravikin säilyi aika kivasti kovassa vauhdissa. On se hienoa käydä vetämässä kunniakierros, vaikka harvoin sieltä noustaan, mutta koira onneksi nauttii koko rahan edestä. Ja ei sitä ainokaista RYP-sijoistusta nuoruusvuosilta koskaan unohda.

Teslan arvostelu ja räpsyt:





Odotteluun jäi hyvin aikaa ja käytiin palkintoständillä ottamassa kuvat:

Tesla ja Ohmi on kyllä vallan mukava reissu pari ja noiden kanssa on kiva kulkea ahtaissa paikoissa sekä hälinässä, kun ei kumpikaan pahemmin välitä muista koirista ja kulkevat melko huoletta paikassa kuin paikassa. Ohmilla toki sitä nuoren miehen energiaa ja voimaa välillä vähän liikaa. Tilattiin tuommoinen palkintokin, kun osattiin ennakoida ettei jäädä ilman. Ohmi olisi kyllä halunnut nallen.

Nyt ei olekaan (vielä) yhtään näyttelyilmoa sisässä, mutta kyllä nuo lähinäyttelyt varmaan tulee käytyä, jos budjetti antaa periksi. Vaasa oli harkinnassa, mutta se skipattiin, koska Ohmi pääsee Esa Tapion leikkikouluun. Muutenkin kesällä menevät kyllä muut jutut kehien edelle eli kehissä käydään, kun on hyvää seuraa ja aikaa.

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Valoa tunnelin päässä

Kevään kunniaksi ja sen auttamattoman tosiasian edessä, että maastokausi lähestyy eikä oikeasti vielä osata paljon mitään, niin ollaan sekä Zeldan ja Ohmin kanssa osallistuttu nyt kurssimuotoisiin treeniryhmään. Tesla on ollut rallyuransa kanssa sen sijaan ihan hunningolla. Täytyisi saada kalenteriin parit kokeet niin saisi tavoitteet taputeltua ja ehkä enemmän myös treenimotivaatiota vaikeisiin asioihin, kuten edestä peruuttaminen.

Zelda jatkaa Päivin perjantain ryhmässä. Ja onhan tuo mennyt hurjasti eteenpäin. Metallikapula nousee ja muutenkin on ollut ihan kivoissa tiloissa. Ruutua ja ohjattua tarvitsisi päästä ottamaan vielä ennenkuin uskaltaa ilmoittaa kokeeseen. Haaveissa oli päästä kokeilemaan taitotasoa hallikokeeseen, mutta heikolta näyttää. Tulipa maastokausikin korkattua esineruudun osalta lumesta huolimatta ja sehän toimi paremmin kuin olisi voinut olettaa. Varman päälle pyysin viemään ruutuun kolme esinettä, joista yksi oli ns. varmasti nouseva. Zelda yllätti ja nosti ensimmäisen esineen, josta sai hajun. Tämä esine oli vieras kännykänkuori eli täysin mukavuusalueen ulkopuolelta. Taidamme siis tästä eteenpäin piilotella ainoastaan niitä ei niin kivoja esineitä ja unohta varmanpäälle valinnat. Zeldallahan on ollut tapana ensin etsiä kaikki esineet ja sitten tuoda niistä mieluisin eikä seuraavalle esineelle ole ollut niin suurta motivaatiota, kun on saanut hakea ruudusta suosikin.

Ohmista on tullut agilityssä vähän vallaton. Meinasin jo kerran suuttua sille, kun ei osannut enää istua ja totesin ettei sen kanssa parane treenata agilityä ilman valvojaa. Nyt, kun on lupa liidellä niin pitäsi myös oikeasti aloittaa se kontaktien treenaaminen. Ollaan me A-kokeiltu ja keinua pamauteltu, mutta suurin dilemma on sen opetusmenetelmän valinta. Ehkä siitä tulee vaan ykkösluokan hypärisuhari.

Tottiskurssilla ollaan nyt ehditty myös olla pari kertaa. Siellä on tehty just niitä meille tarpeellisia perusjuttuja, joita olen ollut todella laiska tekemään. Kurssi on antanut jopa inspiraatiota treenata seuraamista mm. parkkihallissa. Olen kyllä silti tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen, koska treenaaminen on älyttömän mielekästä, kun perusasiat on kunnossa eli koira tarjoaa kontaktia paikassa kuin paikassa huolimatta muista koirista ja muusta häiriöstä. Toki se on vilkas ja keskittyminen ei ole vielä priimaa, mutta tässä ollaan vaan vahvisteltu sitä, että itse hakeutuu kontaktiin ja keskittyy, puuttumatta siihen epäoleelliseen. Kyllä tästä pikkuhiljaa mennään siis eteenpäin ja tyytyväinen saa olla moneen asiaan.

Kuukauden päästä mennään leikkikouluun, jos oppisin itsekin leikkimään Ohmin kanssa sen ansaitsemalla tavalla. Zeldan taisteluvimma ja kiihkeys on ehkä jopa vähän tehneet itsestä huonon leikittäjän ja Ohmin kanssa täytyisi opetella leikkimään Ohmin tavalla. Toivottavasti saadaan tähän neuvoja :)

Kuvia on tullut otettua alkutalvesta todella huonosti, vaikka satakunnassa on pitkästä aikaa ollut kunnon talvi, mutta monesti se valoisa aika tuhrautuu vuorotyöläisenä joko töissä tai nukkuessa. Ja koirat ovat jokainen vuoronperään takussa, että saisi niistä edustuskelpoista kuvaa samaan hätään. Pakko ilmoittaa toukokuussa jokainen näytelmiin ihan vaan jotta saan ne kammattua pakon edessä. Luultavasti palveluskoiratapahtuman yhteydessä oleva briardierkkari ja sen perään harjavalta voisi olla hyvä täsmäisku. Jotenkin tuntuu, että nyt Teslan ollessa vielä hyvässä kunnossa ja sitä viitsii käyttää niin täytyy nuo briarditkin johonkin viedä ihan vaan tasapuolisuuden nimissä. Ohmille toki olisi tavoitteena metsästää edes yksi sert ennenkuin se täyttää kaksi, mutta eipä siitä sen suurempaa stressiä. Teslan kanssa yhä haaveilee ulkomaanretkestä, mutta eipä siinäkään suurempaa murhetta.

Josko sitä uskaltaisi asettaa lyhyen aikavälin treenitavoitteet:

Zelda: saksalainen
Tesla: peruuttaminen
Ohmi: seuraaminen

Nuo asiat, kun saan kullekin kuntoon niin olen enemmän kuin tyytyväinen :) Ehkä niitä nyt tulisi treenattua, kun ne on kirjoittanut ylös?

keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Lupa liidellä...

...ainakin luuston puolesta :D

Tämän kevään jännittävin retki suuntautui Kankaanpäähän. Kovasti yritin tsempata itseäni, että ei se Ö-lonkilla tuolleen koikkeloisi, mutta samalla kauhulla odotin, että mitä tuhoa on saanut aikaan tuolla vieterimäisellä liikkeellään ja satakunnan liukkaista talvistakin joutunut selviämään yms muita kauhukuvia. Ventelä tuumasi, että terve on. Selässä oli oikeat määrät nikamia eikä epäpuhtauksia, kyynärät nollat ja lonkat been luokkaa. Kennelliitto oli samaa mieltä ja virallinen lausunto siis B/B ja 0/0!!! Selkää en tässä kohtaa pistänyt lausuttavaksi, kun jossain kohtaa kuitenkin varmaan otetaan ne viralliset spondyloosikuvat ja tähän hätään itselle riittää se mitä kuvat ja eläinlääkäri kertoo.

Kuvat:









Eipä se toki koiraa olisi muuttanut, vaikka olisi jotain muuta tullut, mutta olisihan se ollut sääli jarruttaa noissa rankemmissa lajeissa (agility, haku), kun koirassa tuntuu olevan muuten hurjasti potentiaalia, jos vain onnistun sen kouluttamaan. Varsinkin agility on nivelille sen verran rankka laji, että Ohmin kokoisella koiralla olisi varmasti huonompi tulos pistänyt jarrua. Nyt on kuitenkin luuston puolesta lupa harrastaa eikä tarvitse murehtia!

Ilmoittauduttiin vallan tottiskurssille, jos saataisiin vähän rotia treeniin ennen maasto- ja kenttäkautta. Agilityssä pitäisi ilmeisesti alkaa miettiä noita kontakteja. Muutamat näyttelytkin on kalenterissa ja MH-kuvaus tälle vuodelle niin ollaan tyytyväisiä harrastusrintamaan. Muissa lajeissa tehdään omaa tahtia ilman suurempaa stressiä ja kiirettä, jos tulee jossain valmista niin tulee, mutta jos ei niin ei. Zeldan kanssa olisi kuitenkin tarkoitus käydä kokeissa ainakin tokossa ja ehkä jopa korkata rallyura. Teslan tavoite on myös saada rallystä koulari tai kaksi. Eli ei pitäisi tulla tekemisen puutetta tälle vuodelle :)

Onni on kolme tervettä ja upeaa harrastuskaveria, joiden jokaisen kanssa on ilo tehdä! Saa olla kiitollinen.

perjantai 16. helmikuuta 2018

Vuosi vaihtui ja uutta mennään eteenpäin

Tämä paikka on ollut kyllä ihan rappiolla...

Hieman on rasittanut blogin kirjoitusta rotujärjestötoiminta ja sen tuoma JTO-velvoite, jonka osuus omalla kohdalla oli tämän hetkisiin resursseihin nähden ihan riittävä rutistus. Ja kyllähän tuo yhdistystoiminta noin muutenkin on välillä harmaita hiuksia aiheuttavaa, kun sitä varmasti jokapaikassa pyöritetään olemattoman pienellä aktiiviporukalla. Ehkä sitä voisi itsekin yrittää oikeasti siirtä taka-alalle ja keskittyä vain ainoastaan asioihin, joista konkreettisesti saa itse iloa, kuten leirien ja koulutusten järjestäminen. Tosin se vaatii tällä luonteella aika paljon yrittämistä :D

Jouluna vietettiin pieni loma Heinolassa, jossa tuli nautittua olemisesta, syömisestä, juomisesta ja lautapeleistä. Ja olihan meillä Ohmin veljesten Spurren ja Urhon kanssa toki treffit tällä kertaa agilityn parissa. Uusivuosi meni Marin kanssa maalla ja vähän Nakkilassa. Koiralauma sai kuunnella raketteja sopivan etäällä taajamasta. Eipä Ohmi mitään onneksi reagoinut muuta kuin rakasti Volvo-nöffiä minkä ehti. Heti tammikuun alkuun tuli itselle työkeikka lappiin ja koirat pääsivät taas Heinolaan. Alkuvuosi on jokseenkin alkanut kiireisesti, mutta kyllä tämä tästä varovaisesti ehkä tasaantuu.

Mutta missä sitä sitten oikein mennään ja mitä on suunnitelmissa?

Teslan kanssa ei ole tehty mitään erityisen konkreettista, mutta se on päässyt aina tilaisuuden tullen hieman rallytemputtamaan. Täytyisi nyt vaan ilmoittaa se kokeeseen ja käydä mielellään jossain ratatreeneissä. Näyttelyiden suhteen olisi tarkoitus ottaa edellisvuotta rauhallisemmin, mutta jos kesällä on koira kunnossa niin varmaan lähinäyttelyissä saatetaan pyörähtää ja erkkariin olisi hienoa päästä kerran käymään veteraanikehässä. Ja ulkomaanreissusta toki myös haaveillaan, kun aika ja talous antaa periksi.

Zelda on ollut nyt agilitytauolla, mutta kontakteja olisi kevään aikana tarkoitus hioa ja kesällä sitten ulkokisoihin radoille. Toki se pääsi veljesten kanssa aksailemaan, kun oli oikein hiekkapohjahalli tarjolla. Aloitettiin nyt myös Päivin eheät harjoitukset kurssilla ja tavoitteena on tarkoitus päästä tänä vuonna katsomaan, miltä se voivoi tuntuu. Käytiin myös irtotunnilla tottistreenissä ja sieltä kyllä kamalan kiva fiilis. Ja ehkä me opetellaan saksalainen niin voidaan sitten rallatella.

Ohmi on iso ja takkuinen. Se päätti messarin jälkeen, että nyt alkaa tulla takkua halusit tai et. Ei siis auta muu kuin ilmoittaa se nopeasti näyttelyyn. Ohmi on aksannut melkoisen ahkeraan. Oltiin Jaakon yksärillä ja se on myös ominut pitkälle kaikki Zeldan treenit. Ei se kyllä vielä paljon mitään osaa, mutta hitaasti hyvää tulee ja pian on ne huikean jännittävät luustokuvatkin edessä niin katsellaan sitten aletaanko edes opetella kontakteja. Ohmikin oli tottisirttarilla ja päästiin vähän eteenpäin seuraamisessa. Täytynee vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja todeta ettei se tule tämän tapauksen kanssa ilmaiseksi. Ohmille täytyisi kyllä keksiä joku kurssipaikka niin tulisi treenattua välillä valvovan silmän alla eikä vaan höntsäiltyä. Onneksi ensi viikolla tottistellaan hakuporukan kanssa niin siellä saa ainakin jotain valvontaa.



Ja pienenä yllätyksenä Zeldasta tuli vuoden 2017 aktiivibriardi! Ei olla kauhean aktiivisia oltu, mutta riittävän kuitenkin. Ehkä me jatkamme samaa rataa, jotta saadaan kilpailla tittelistä myös tämän vuoden koitoksilla! Ohmikin sijoittui siinä kisassa 4. ja pentukisassa 5. Zelda oli myös 3. agilitybriardikisassa yhdellä luvallaan.

Semmosta tänne eli eteenpäin mennään ja toivotaan, että saadaan vielä nauttia hiukan aikaa lumesta ja talvesta ennen maastokautta!