Käytiin nostattamassa harrastusintoa ja kisakuumetta Satakunnan piirimestaruuskisoissa. Tesla ei siis tule moisesta tittelistä vielä aikoihin taistelemaan, jos koskaan. Piirimestaruus toki on tähtäimessä, mutta katsotaan nyt sitten tulevaisuudessa minkä piirin. Pitäähän sitä mummon pronssia paremmaksi lyödä!
Tesla siis maisteli ja haisteli agikisojen ilmapiiriä ja ihmetteli hallin ääniä. Luulen, että se oli lähinnä pettynyt, kun ei päässyt itse lainkaan esteille. Allekirjoittanut kyllä kävi koheltamassa muutaman radan mummon kanssa. Tesla oli niin innoissaan mummonsa ja tietty isä-kuskin pikaisesta vierailusta, että sallii kernaasti kisaraportin omassa blogissaan.
Eli siis tänään korkattiin Tiltun kanssa kolmoset monen vuoden kisatauon jälkeen. Siis meidän yhteistyömme kolmosissa, onhan Tiltulla jo rutkasti kokemusta, kiitos Vuokon ja Marin. Saavuimme paikalle siinä ennen puolta päivää niin olivat kisat jo hyvässä vauhdissa. Jätettiin eka agirata väliin, eikä kyllä harmita lainkaan. En ehtinyt rataa nähdä, mutta B-kisa oli jo semmoista pyöritystä, että pala jos toinen nousi kurkkuun. Tuli semmoinen pakokauhu, että tämä ohjaaja ei taida olla vielä ihan valmis kolmosiin.
Hyppy, putki, putki, hyppy ja sitten se kirottu ensimmäinen kontakti pilasi meidän suorituksen ennen kuin päästiin alkuunkaan. Voin kuvitella, kun tiltu A-esteen harjalta laskeutuessaan vilkaisi minua ja tuumasi ”hähää, en varmana mee alas asti” hypätessään metrin loikan eteenpäin. Siinä meni kyllä vähän fiilikset saman tien. Keinulla tuli jostain syystä stoppi. Hallin pohja oli hieman liukas ja kyllä siellä lipesi yhden jos toisenkin tassut. Myös Tiltulla lähti hieman menemään luisua, kun syöksyi toisesta putkesta pihalle. Siinä sitten olin jo omat spasmat niin sekaisin, että hylkyynhän sitä koiran ohjasin. Vielä kehtasi tuon hylyn jälkeen vittuilla puomilla ja jättää kontaktin väliin. Tiltu on vaan paras.
Kyllä sitä sai taas muistutuksen kontaktien tärkeydestä. Ja aion kyllä pitää pääni asian suhteen. Nadan ja Sallin kontakteissa ei ole mitään, joten todistetusti virheistä oppii. Teslan kanssa jatkan samaa linjaa ja teen siitä kontaktista maailman parhaan mestan enkä anna koiran jättää yhtään kontaktia väliin turhan takia. Pidän edelleen parhaana tapana etutassu maassa ja takatassut kontaktilla (paitsi keinulla) ja jos ei minua vakuutettavasti ylipuhuta valitsen seurankin sillä perusteella, jossa tämä tapa sallitaan ;)
Jatketaan raporttia! C-kisa oli hyppyrata, eli sain keskittyä täysillä ohjaamiseen ja unohtaa typerät kontaktit. Aluksi oli pakokauhu, kun kiemuraista rataa seurasin. Onneksi jo medeille suotiin pahimpaan sumaan pieni helpotus ja rataantutustumisen jälkeen fiilikset paranivat huomattavasti. Pitkä kisatauko ja vähäinen treenaus tekivät menosta välillä hieman töksähtelevää ja menetettiin muutamia arvokkaita sekuntteja eikä niitä onnistuttu kuromaan. Olen kuitenkin superylpeä, että suoritettiin kaikesta huolimatta ratapuhtaasti, vaikka 1,35 senkunttia ihanneajan yli mentiin ja nolla jäi saamatta. Tiltu on ihan super paras! Ei ole toista yhtä ihanasti ohjattavissa olevaa agikoiraa, joka antaa vielä ohjaajan typerät mokat niin hienosti anteeksi. Sillehän se ei mitään mahda, että ohjaaja sählää lisäsekuntteja.
Teslan kanssa odotan kovasti, että päästään kunnolla aloittamaan agilityharrastus. Pitkä taival meillä on vielä Tiltun tasolle, mutta alkuinto on vaikuttanut ihan positiiviselta. Jännittävintä tulee olemaan, että ollaanko sitten lopulta medejä vai makseja. Odottelen niitä ensimmäisiä juoksuja ihan paniikissa jo. Selma siskolla moiset ovat jo olleet. Kyllähän schape maksiesteet hyppää, mutta medeissä kilpaileminen tuo varmasti muutaman lisävuoden ennen agilityeläkettä…
Teslan perusasento on kokenut semmoisen edistysaskeleen, että pentu malttaa olla siinä aloillaan jo jonkin tovin. Käsiapua olen saanut myös asteen verran häivytettyä. Tosin treenaamisen suhteen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni, jos aiotaan saada tavoite jouluun mennessä kuosiin. Teslahan on sitten pentu niin kauan, kun meidän perheeseen tulee seuraava pentu. Tähän perheeseen lasketaan mukaan heinolalauma.
Ensi keskiviikkona taidetaan päästä myös pitkästä aikaa raunioille, kun Tiltun ja Isän vierailun ansiosta auto sai uuden akun ja hieman bensaa tankkiin. Päivä agikisoissa taisi viedä Teslaltakin hieman mehui. On malttanut tuossa nukkua jo pitkän tovin.
lauantai 14. marraskuuta 2009
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Kuulumisia
Nyt alkaa olla jo säädyttömän pitkä aika viimeisestä kirjoituksesta. Kenties hiipuneet harrasteet myös hidastaneet blogin päivittelyä. Meillähän pyörii käytännössä enää viikottaiset pelastuskoiratreenit, joihin ei olla nyt hetkeen päästy.
Tokon suhteen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja harjoittaa kotitokoilua, mutta sehän nyt on helpommin sanottu, kun tehty. Toisaalta, jos tokoilu maistuu puulta parempi sitten keskittää aivotyöskentelyä, vaikka temppuihin. Kosketuskeppiä ollaan harjoiteltu kinkkutahnan avulla (kiitos Jennalla taannoisesta vinkistä, toimii!) ja siitä pikkuhiljaa peruuttamista. Ihan vaan huvin, harjoituksen ja koiran mielen vuoksi.
Arki sujuu meillä ihan mukavasti, joten ei siinä mitään se kummempaa. Tesla on lopulta aika helppo koira ja pahanteko on aika olematonta. Sisäsiisteys ei ole vielä sataprosenttista, mutta vahvasti olemme voiton puolella.
Syyslomaa vietettiin Heinolassa ja Teslan aika kului muun lauman kanssa touhutessa. Agilityä käytiin harjoittelemassa muutaman kerran, mutta keskityin enemmän Tiltun treenaamiseen. Tarkoitus olisi osallistua parin viikon päästä kisoihin Noormarkussa ja korkata oma uransa kolmosissa. Eli kohellusta luvassa. Tiltu on jo konkari, mutta veikkaan, että pitkä kisatauko ja ylipäätään meneminen minun ohjauksessa ovat aika räjähtävä yhtälö. Schapeja oli myös ilo käydä kouluttamassa heidän omalla vuorollaan. Paljon on lupaavia koiria ja innokkaita ohjaajia, joten tuota ryhmää oli kerrassaan mukava vetää ja seurata.
Käytiin Teslan kanssa myös renkomäessä schapejen omissa tokotreeneissä. Tesla oli jo valmiiksi väsynyt viikon lomailusta maalla, eikä me hirveästi tehty muuta, kun harjoteltiin jo hallussa olevia juttuja häiriön alla. Nukkuminen on meillä aika minimaalista, kun kokoajan pitää olla joko mamman tai serkun kimpussa. Jopa Sallin ja Teslan suhde näytti lämmenneen kovasti. Molemmat nukkuivat ahtaassa sängyssäni sulassa sovussa. Tosin Tesla viihtyy sängyn alla suuren osan yöstä.
Sunnuntaina vielä ennen Poriin paluuta käytiin Lahden pentunäyttelyssä. Tesla esiintyi todella kiltisti eikä aristellut lainkaan tuomaria, vaikka oli ensimmäistä kertaa pöydällä tutkittavana. Hieman se oli väsynyt, mutta tuskin sitä kukaan muu kuin minä huomasin. Seisoi kiltisti paikoillaan, mutta juokseminen oli vähän flegmaattista. Kunniapalkinto jäi jälleen saamatta, mutta sen tilalle saatiin varsin kattava arvostelu:
Hyvät mittasuhteet. Erinomainen sukupuolileima. Sopiva luuston voimakkuus. Miellyttävä ilmeinen, narttumainen pää. Pään linjat voisivat olla yhdenmukaisemmat. Puutteellinen eturinta. Vielä kapea edestä. Lyhyt, korkea etuaskel. Ahtaat takaliikkeet. Hyvä häntä, parempi seistessä kuin liikkuessa. Esitetään edukseen. Karvapeite voisi olla paremmin kunnostettu.
Tuomari Päivi Eerola
Selma-sisko nappasi hienosti VSP-tittelin ja siitä sietää olla ylpeä ja iloinen. Yhteensä oli ilmoitettu kuusi schapea, joista Teslan Köyliössä päihittänyt narttupentu oli poissa. Lopuista Tesla ja toinen urospentu saivat sinisen muiden ansaitessa kunniapalkinnot. Seuraavan kerran ollaan kehässä junioriluokassa pohjoismaiden voittajassa, jossa on siis arvostelemassa rodun erikoistuomari.
Ei meille sen kummempaa, toivottavasti elämä vähän virkistyisi tästä ja olisi enemmän aihetta blogiakin päivitellä. Agilityn suhteen on kaikki ihan auki, että jännittävää nähdä, miten käy kun Tesla täyttää vuoden. Olen tässä viime aikoina joutunut tosissani miettimään, että onko vika minussa vai porilaisissa. En osaa kuvitella, että missään muualla koiraharrastaminen on yhtä hankalaa.
Tokon suhteen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja harjoittaa kotitokoilua, mutta sehän nyt on helpommin sanottu, kun tehty. Toisaalta, jos tokoilu maistuu puulta parempi sitten keskittää aivotyöskentelyä, vaikka temppuihin. Kosketuskeppiä ollaan harjoiteltu kinkkutahnan avulla (kiitos Jennalla taannoisesta vinkistä, toimii!) ja siitä pikkuhiljaa peruuttamista. Ihan vaan huvin, harjoituksen ja koiran mielen vuoksi.
Arki sujuu meillä ihan mukavasti, joten ei siinä mitään se kummempaa. Tesla on lopulta aika helppo koira ja pahanteko on aika olematonta. Sisäsiisteys ei ole vielä sataprosenttista, mutta vahvasti olemme voiton puolella.
Syyslomaa vietettiin Heinolassa ja Teslan aika kului muun lauman kanssa touhutessa. Agilityä käytiin harjoittelemassa muutaman kerran, mutta keskityin enemmän Tiltun treenaamiseen. Tarkoitus olisi osallistua parin viikon päästä kisoihin Noormarkussa ja korkata oma uransa kolmosissa. Eli kohellusta luvassa. Tiltu on jo konkari, mutta veikkaan, että pitkä kisatauko ja ylipäätään meneminen minun ohjauksessa ovat aika räjähtävä yhtälö. Schapeja oli myös ilo käydä kouluttamassa heidän omalla vuorollaan. Paljon on lupaavia koiria ja innokkaita ohjaajia, joten tuota ryhmää oli kerrassaan mukava vetää ja seurata.
Käytiin Teslan kanssa myös renkomäessä schapejen omissa tokotreeneissä. Tesla oli jo valmiiksi väsynyt viikon lomailusta maalla, eikä me hirveästi tehty muuta, kun harjoteltiin jo hallussa olevia juttuja häiriön alla. Nukkuminen on meillä aika minimaalista, kun kokoajan pitää olla joko mamman tai serkun kimpussa. Jopa Sallin ja Teslan suhde näytti lämmenneen kovasti. Molemmat nukkuivat ahtaassa sängyssäni sulassa sovussa. Tosin Tesla viihtyy sängyn alla suuren osan yöstä.
Sunnuntaina vielä ennen Poriin paluuta käytiin Lahden pentunäyttelyssä. Tesla esiintyi todella kiltisti eikä aristellut lainkaan tuomaria, vaikka oli ensimmäistä kertaa pöydällä tutkittavana. Hieman se oli väsynyt, mutta tuskin sitä kukaan muu kuin minä huomasin. Seisoi kiltisti paikoillaan, mutta juokseminen oli vähän flegmaattista. Kunniapalkinto jäi jälleen saamatta, mutta sen tilalle saatiin varsin kattava arvostelu:
Hyvät mittasuhteet. Erinomainen sukupuolileima. Sopiva luuston voimakkuus. Miellyttävä ilmeinen, narttumainen pää. Pään linjat voisivat olla yhdenmukaisemmat. Puutteellinen eturinta. Vielä kapea edestä. Lyhyt, korkea etuaskel. Ahtaat takaliikkeet. Hyvä häntä, parempi seistessä kuin liikkuessa. Esitetään edukseen. Karvapeite voisi olla paremmin kunnostettu.
Tuomari Päivi Eerola
Selma-sisko nappasi hienosti VSP-tittelin ja siitä sietää olla ylpeä ja iloinen. Yhteensä oli ilmoitettu kuusi schapea, joista Teslan Köyliössä päihittänyt narttupentu oli poissa. Lopuista Tesla ja toinen urospentu saivat sinisen muiden ansaitessa kunniapalkinnot. Seuraavan kerran ollaan kehässä junioriluokassa pohjoismaiden voittajassa, jossa on siis arvostelemassa rodun erikoistuomari.
Ei meille sen kummempaa, toivottavasti elämä vähän virkistyisi tästä ja olisi enemmän aihetta blogiakin päivitellä. Agilityn suhteen on kaikki ihan auki, että jännittävää nähdä, miten käy kun Tesla täyttää vuoden. Olen tässä viime aikoina joutunut tosissani miettimään, että onko vika minussa vai porilaisissa. En osaa kuvitella, että missään muualla koiraharrastaminen on yhtä hankalaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)