lauantai 25. syyskuuta 2010

Kiertoon meni

Tänään talkoilin eli videokuvasin WeCAn ykkösstartit meidän seurankisoissa ja siinä samassa otin ensimmäisen askeleen kohti agikisauraa eli ostin kilpailukirjan ja hommasin siihen ensimmäisen nimmarin tuomarilta. Henri Luomala oli oikein mukava tuomari ja radatkin näyttivät todella houkuttelevilta kentänlaidalta katsottuina. Sain Teslan heti aamusta mitattavaksi ja kyllä sitä siinä vänkslättiin ainakin viisi eri tulosta sai tuomari, mutta laittoi onneksi rastin lopulta mediruutuun, mutta ei kuitannut vielä varmennetuksi. Tämä siis tarkoittaa, että tammikuussa WeCAn loppiaiskisoissa (jos vain koira on terve, eikä ole juoksuja yms estettä) startataan kolmet ykköskisat mediluokassa ja toivotaan, että silloinen tuomari saa yhtä positiivisia mittaustuloksia =)

torstai 23. syyskuuta 2010

Tekemisen meininkiä ilman kontaktia

Alunperin piti jättää maanantain agitreenit väliin, kun olin varautunut rankkaan agilityviikonloppuun, mutta eipä sitten tarvinnutkaan jättää :) Tämän viikon treeniratana oli kuin tilauksesta Mujusen SM10 hyppäri. Otettiin sitten alkuun vauhdikkaasti nollatreeninä rata niin, että hylystä pihalle, mutta virheistä sai jatkaa loppuun. Tekemisen meininki antoi meille alkuun taas hyvän agilitymoodin päälle, kun saatiin vielä tsempattua rata loppuun asti. Mitä nyt kepeillä huijattiin, mutta se sallittakooon, kun kaikki muut koirakot meidän ryhmässä kisaa 2-3-luokassa ;) Tesla oli intoa täynnä ja mistään nuuskuttuttelusta ja muusta sijaistoiminnoista ei ollut tietoakaan ja esteen imivät koiraa ihan niinkuin kuuluukin. No joo ne on ne tutut esteen mitkä imee, mutta ei sen niin väliä tässä vaiheessa.

Seuraavalla kierroksella lisättiin alkusuoraa rikkomaan keinu ja A-este ja keskityttiin ohjauskuvioihin ja edettiin pätkissä. Teslan takaaleikkaukset sujuivat mielestäni hyvin, joten kai tuosta viikonlopun koulutuksesta hyötyä oli =) Kontaktit alkaa olla meillä aika mallillaan, joten nyt sitten keppitreeniä ahkeraan. Ja palloa/lelua käytän kyllä edelleen palkkana, koska mun mielestä se toimii. Suunnitelmissa on aloittaa kisaaminen Wecan tammikuunkisoissa, joten siihen mennessä ne pitäisi olla hiottuina kuntoon. Eiköhän tuo kolmessa kuukaudessa onnistune. Siinä on meidän agilitytavoitteet. Toivotaan nyt kaikki sormet ja varpaat ristissä, että ei tule lisäksi rimojen korotteluja. Möllikisoja pitäisi päästä kokeilemaan muualle kuin omaan halliin...

Tokotokotoko junnailee taas vähän paikoillaan. Välillä tuntuu, että seuraaminen edistyy, mutta mun ainoa ajatus on, että meidän suhde on perseellään ja kunnes se saadaan korjattua niin ei me edetäkään toivottuun suuntaan. Koira tekee töitä makupalalle, ei mulle. Koira tekee töitä silloin, kun sitä huvittaa, ei silloin, kun potentiaalinen leikkikaveri tulee vastaan. Tuntuu, että tällä viikolla koira on karannut joka kerta ruokakupillekin, mitä se ei ole aikaisemmin tehnyt. No tänään on taas tokotreeniä niin katsotaan. Vielä ei ole tokotreenin jälkeen ollut kertaakaan epätoivonen olo, lähinnä niiden ulkopuolella ja omanpään sisällä. Kontaktikoirilla ois kuin meitä varten räätälöity kontaktikurssi, mutta pitää tehdä tässä tiukkoja budjettilaskelmia...

Arjessa Tesla on ollut jotenkin erityisen ihana tässä lähiaikoina. Yksin ollaan kiltisti, naapureille ei enää rähjätä turhanpäiten, pihassa uskaltaa pitää vapaana ja tulee luokse, vaikka olisi naapuri viemässä roskia. Kotona ei kerjätä ruokaa, mutta silti ollaan poikkeuksellisen hellyyden kipeitä. Leluilla on kiva leikkiä, mutta leikki loppuu, kun emäntä kyllästyy.

Palkkioksi otinkin Teslan pitkästä aikaa tallille eilen mukaan ja laskin jopa vapaaksi leikkimään Pupsi-koiran kanssa. Paskansyönti kiinnosti vähän liikaa, mutta hyvin sai Pupsi houkuteltua Teslan ulos kirmaamaan. Haettiin jopa yhdessä hevonen tarhasta. Hieman saa olla varuillaan, kun Tesla ei oikeesti tunnu tajuavan varoa yhtään hevosia. Epäilivät ihmiset tosin, että turkkinsa puolesta ei ole ihanteellinen tallikoira, mutta siihen tokaisin, että kyllä se ihan työkoiraksi on tarkoitettu.

Kakkakikkareet käytiin karistamassa harmaalinnan koirapuistossa, jossa treffattiin nyt toista kertaa Heisku-spanielia. Heiskulla taisi olla juoksut tekeillään, mutta muuten nuo kirmailivat ihan mukavasti. Tesla ei jälleen osoittanut missään vaiheessa väsymyksen merkkejä vaan jaksoi juoksuttaa 4kk pentua, joka ei kooltaan ollut pentua nähnytkään, vielä hyvän aikaa, kun saatiin seuraksemme pari muutakin koiraa.

Kyllä tää syksy tästä =)

Tämmönenhän tän kuuluis olla:



kuva Piia Pohja

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Huippufiiliksistä pohjamutiin

Ei ole koirankasvatus ja koulutus helppoa ja välillä mennään ylämäkeä ja sitten taas pudotaan takaisin sinne kuopanpohjalla. Ja se turhauttaa. Toisaalta se myös opettaa, kunhan siitä turhautumisesta ensin pääsee yli ja kääntää asiat positiivisiksi.

Meille on siis tapahtunut viime aikoina paljon. On ollut schapetokomestikset, paimenleiri, TVA:n kymppiluokka alkanut, agilumot katkolla, kotiuduttu uuteen agiryhmään ja nyt viimeisimpänä schapejen agikoulutus Jänesniemen opissa Hittiareenalla.


Tokoilusta


Minun tokokärpäspuremani on ailahtelevainen, mutta jatkuvasti se kasvaa ja fiilikset on hyvät. Eihän me ihan huipputahtia edetä, mutta hiljalleen hyvää tulee. Välillä tuntuu, että junnataan paikoillaan, mutta sitten onkin jokin homma edennyt. Tokossa ei olla myöskään vielä pudottu kuilun pohjalle, jossa tuntuu, että kaikki pohjatyö olisi hukkunut. On ollut yllättävän helppoa korjata takapakkitilanteet sille entiselle tasolle. Loppujen lopuksi se meidän suurin ongelma lienee suhde. Eli kun se loksahtaa kuntoon niin eiköhän kaikki opetettellut temputkin suju leikiten ja päästään treenaamaan palkattomuutta ja haaveilemaan ALO1 tuloksesta =)

Schapemestiksissä olimme turisteina ja jännityksellä seurasin elämäni ekoi tokokisoi jopa yleisön puolella. Eikä se niin kamalaa ollut! Ja jälkeenpäin päästiin maistelemaan kisafiiliksiä episten merkeissä ja Tesla onnistui nappaamaan eniten pisteitä, vaikka tehtiin ihan tyhmiä virheitä yllinkyllin. Pisteitä siis 111 ja leikkimielisen kisan "voitto". Suurin ongelma meillä on seuraaminen. Se ei ole tarpeeksi intensiivistä.

TVA:n kympillä on huippua ja hyviä treenivihjeitä ollaan saatu. Tärkeintä on nyt muistaa harjoitella sitä, että koira pysyy paikoillaan jäävissä ja paikalla olossa vielä siinä vaiheessa, kun palaan koiran vierelle. Harjoitellaan nyt siis nimenomaan tätä osaa. Eli koira osaa maata ja seistä sivulla sekä paikoillaan, vaikka liikuskelen siinä vieressä.

Seuraamista otettaan jossain määrin joka kerta, joten sitä tulee treenattua ja tuntuu että Tesla on alkanut tarjoamaan oikeaa paikkaa yhä enemmissä määrin. Käytännössä treenaillaan seuraamista aina, kun mulla on namei ulottuvilla. Eli joskus pieni pätkä kesken puistokävelyt tai vaikka lenkillä lähdön yhteydessä. Joskus kun tullaan treeneistä kotiin ja Tesla on vapaana pihassa niin vahvistan aina, kun tarjoaa oikeaa paikkaa ja seuraa muutamankin askeleen. Käännöksissä pitää muistaa palkata heti käännöksen jälkeen niin vältellään väljyyttä =)

Perjantain positiiviset yllärit: Ruutu ja avon kaukot! Siis oikein yllätyin millä innolla Tesla lähti ruutuun pelkän alusta avulla ja sitten taas koskaan ei olla treenattu istu-maahan-istu-maahan... Tesla todisti osaavansa sittenkin istua. OHO.

Totaalinen hurahdus lampaisiin

...ja niiden paimentamiseen lähti liikkeelle Kuttukuun leirillä. Kertakaikkiaan loistava leiri ja upea kouluttaja. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin nähdä paimenkoira työssä, johon se on tarkoitettu. Ja monirotuisuus paimennuksessa kunniaan! Paimenkoira on paimenkoira rotuun katsomatta.

Tesla lähti toimimaan alusta alkaen yllättävän hyvin. Se tuntui jotenkin heti hoksaavan jutun juonen. Kai se siis syttyi aikalailla hetimmiten. Hommaan jäi valtava kipinä ja nyt vasta päästiin alkuun. Kuvat kertonevat enemmän kuin sanat, joten lupaan niitä tähän kopioida täältä kun kerkeän bandido.kuvat.fi =)

Voihan agility!

Ja sitten se romahdus. Itku ja hampaiden kiristys. Se meidän päälajimme, mitä Tesla rakastaa ja on olevinaan niin taitava. Ei se olekaan niin taitava. Ja ohjaaja on ihan tyhmä.

Lyhyesti:

Johdonmukaisuus uupuu > sijaistoiminnot kuten nuuskuttelu > ohjaaja hermostuu > koira ottaa tilaisuudesta vaarin ja näyttää keskaria!

Kovin odotuksin lähdettiin lauantaina kohti Turkua oppimaan uutta. Radat olivat mielenkiintoisia ja mutkia täynnä, mutta eihän me päästy sitten lopulta alkua pidemälle. Koira ei todellakaan ollut valmis tähän. Vieras halli ja jännittynyt ohjaaja sekä herkkä koira niin katastrofi siitä syntyi lopulta ja ohjaaja hermostui, mitä ei ikinä saisi tapahtua. Mutta kun on suuret luulot niin sitten tullaankin alas ja lujaa. Ei se riitä, että omassa hallissa toimii, kun pitää toimia muuallakin. No ei me mitään huippuosaamista kuviteltukaan näyttävämme, mutta kuvittelin silti, että koira olisi edes tehnyt jotain muuta kuin nuuskuttanut menemään. Lauantai oli kamala päivä. Kertakaikkisen hirveä.

Sunnuntaille sitten lähdettiin sillä periaatteella, että ainakaan ei voi mennä enää eilistä huonommin, joten ei meillä ollut enää oikein mitään mokattavaa. Kaikkien aikojen surkein agiesitys oli takana. Mieli oli kuitenkin kertakaikkisen surkea koko aamun täysin omaan koiraan liittymättömistä seikoista johtuen, jotka nyt olen päättänyt jättää taakse. Katkeruus on perseestä, joten pois se minusta. Loukkaantunut olen edelleen, mutta kai se siitä. Mulla on tästä eteenpäin yksi ihana koira, johon keskityn täysillä. Muut meidän perheen koirat saa mun puolesta tehdä ihan mitä huvittaa kenen kanssa huvittaa =) Keskityn omaani <3

Olen aika ylpeä, miten onnistuin tsemppaamaan itseäni sunnuntaina. Tesla oli oma itsensä ja mulla pysyi hermot kasassa. Tosin meidän treeni oli paikalla pysymistä ja takaakiertoa, mutta pienistä onnistumisistä kasvaa suuria kokonaisuuksia. Tesla ei todellakaan ollut valmis vielä tähän koulutukseen, mutta tulipahan nyt sitten todettua, että ollaan oikeasti vielä ihan perseestä :D Sen verran lupaan, että tämä oli nyt viimeinen ulkopuolisen kouluttajan koulutus kotikaupungin ulkopuolella, jonne mennään ennenkuin tietyt perusasiat on kunnossa. Eli katsellaan sitten vuosien päästä ;) Arvokasta oppiahan me saatiin, mutta samat asiat on käyty samalla lailla puolivuotta sitten ja tiedostan kyllä meidän paikallapysymisongelman ja koen kykeneväni ajan kanssa ratkaisemaan sen itse. Koulutusviikonlopun suurin tunnetila oli turhautuneisuus, mutta aina ei voi onnistua ja tästä meillä on suuntana vain ylämäkeä, koska nyt käytiin mielestäni aika pohjalla. En koe kovin järkeväksi viedä enää muilta paikkoja koulutuksista, joista en voi ottaa niin paljon hyötyä irti, koska koirani on aivan liian kesken. Ainakaan kaksipäiväisenä.

Rataantutustumiset oli tämän viikonlopun antoisinta oppia. Niitä asioita, kun sulattelee niin eiköhän sinne selkäytimeen taas jotain ole jäänyt. Ja pääsen turhautumisesta itseäni kohtaan ylitse. Eriohjaustaktiikoita on aina hyvä käydä läpi ja opetella sitä arvokasta radanlukutaitoa. Minä vain olen sen verran epäurheilija ja halukas kokeilemaan noita juttuja myös oman koiran kanssa, että turhauttaahan se hieman, kun koira ei toimi sitten yhtään niinkuin kuvitteli.

Sen verran valaistuin, että unohdan ne kisahaaveet tämän vuoden puolella. Keskityn siihen johdonmukaiseen koiran kouluttamiseen, mutta jostain tarvitsisi vaan sitä johdonmukaisuutta hemmetisti lisää. Ja Tesla on myös herkkä, mutta osaa kyllä käyttää tilaisuudet hyväkseen ja kettuilla heti, kun oma ote herpaantuu.

Oli kiva agipäivä ja tosi mukavaa, kun näitä järjestetään ja saadaan paikalla huippu hyviä kouluttajia! Harmittaa, kun omat fiilikset ei olleet mitkään parhaat, mutta meillä on aikaa kokea niitä onnistumisia, vaikka välillä tuntuukin toivottamalta koko touhu. Tesla on silti ihana, kun mä vaan joskus oppisin sisäistämään kaiken mitä mulle sanotaan myös käytännössä...

ps. Ja pidätän itselläni oikeuden olla silloin tällöin turhautunut! Aina ei vaan jaksa hymyillä.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Kontaktipainajaisia

Tesla on edistynyt agilityssä valtavasti kesän aikana, kun ollaan treenattu agilityn lumoissa Teron opeissa. Ollaan saatu sitä kaipaamaani draivia touhuun. Kepitkin se on melkein oppinut kuin itsestään, mutta ne vaatii vielä paljon hieno säätöä. Niihin on kuitenkin olemassa tekniikka ja itsenäisyys. Nyt pitäis alkaa treenaamaan sisäänmenoja paremmin erikulmista ja saada homma pysymään koossa alusta loppuun asti ilman, että itse sen hajotan, kun pidätän koko pujottelun henkeäni ja sitten ennen viimeistä väliä huokaisen syvään :D Niin ja muistaa ottaa sitä toistakin puolta!!! Koiralle, kun ei vielä ole merkitystä, mutta itselle on.

Reilu viikko sitten perjantaina meillä oli viimeiset kesäryhmäntreenit. Perjantai illan treenit ovat sujuneet iloisesti pienellä porukalla kelloa katsomatta aikaa jääden sopivasti juoruilulle agilityn ohessa. Heräsin Teslan katastrofaalisiin ylösmenokontakteihin ja ohjaajamme Reija ehdotti muurin palikkaa ylösmenolle. Ensin sitä koetettiin kiertää, mutta lopulta se vaan teki tehtävänsä ja rikkoi askelrytmin ylösmenossa. Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa. Tiistaina laitettiin muurin palikka ylösmenolle ja hollantilainen lensi. Se lensi, vaikka palikka oli parikymmentä senttiä kontaktipinnan yläpuolella. Kouluttaja ihmettelisi, että ei olisi uskonut koiralta löytyvän moista ponnistusvoimaa. Ilmeisesti Tesla täällä yksin olleessa treenailee sängyltä lattialle ja sohvalle loikkien edes taas aikansa kuluksi? Nyt olen sitten ihan pihalla. Joudunko opettamaan koiralle pysäytyksen myös ylösmenolle? En ole koskaan joutunut pohtimaan ylösmenokontaktia, en edes Salli-briardin kanssa, joka oli sentään selkeä maxikoira.

No keinu sentään tuntuu sujuvan paremmin ja paremmin, eikä pelkäämääni takapakkia ole vielä tullut. Toistoilla siis vaan varmuutta. Ja kepithän vaatii myös vaan noita toistoja toistojen perään...

Maanantaina alkoi syys- ja talvikausi WeCAlla ja tällä kertaa vähän järkeilin aikatauluja ja päätin kokeilla ensin kouluttaa itse ja sitten treenata. Tesla ainakin ihastui heti uuteen koulutusohjaajaan ja kävi monta kertaa tervehtimässä häntä heiluen. On se vain kumma miten se päättää joistain ihmisistä pitää ja toisia ei hyväksy millään. Nyt sitten innolla treenataan koiraa kisakuntoon =)