Kun kolli tuli taloon ja syksyn muut kuulumiset

Olen jo maininnut, että meidän ämmälauma sai vihdoin kollin taloon. Vastaanotto meni puolin ja toisin paremmin kuin olisi ikinä voinut kuvitella. Voltti on aivan hurmaava somalirotuinen pieni suuri kissamies, joka hurmaa itse kunkin. Muutamassa päivässä se oli hyvää pataa tyttöjen kanssa ja siitä lähtien yhteisolo ei olisi voinut paremmin sujua.

Voltti on aktiivinen, sosiaalinen ja rohkea otus. Käsitellä se on erittäin helppo. Kynsienleikkuussa joutuu koirien kanssa keskustelemaan huomattavasti enemmän, vaikka ei se noiden karvaisempienkaan kanssa ongelmallista ole. Voltin kanssa on tarkoitus harrastaa agilityä ja eiköhän niistä treeneistä tännekin saada jotain päivitystä. Voltti on saapunut Suomeen Saksasta asti ja on meillä siis sijoituksessa. Toiveena olisi saada siltä tulevaisuudessa muutama pentue. Viralliselta nimeltään Voltti on Foxgarden's Baron Barnsby ja sen tarkempiin notuleihin ja muuhun voi käydä tutustumassa toisen omistajansa Mintun Vulpes kissalan sivuilta.

Syksyn aikana ollaan treenailtu enemmän ja vähemmän ahkerasti. Teslan kanssa taitaa agility olla ainoa laji, jossa on jotain järkeä. Tokon suhteen ollaan menty sellaista takapakkia, että ei tosikaan. Käytiin tosin kokeilemassa rallytokoa ja ehkä pienen alkukankeuden jälkeen se voisi olla meille parempi temputtelu laji. Tokoahdistuksesta on kasvanut nimittäin ylitsepääsemätön. Viimeksi koira ei suostunut tulemaan koko kehään, vaikka treeneissä on ollut tosi pätevä. Toko on kuitenkin niin kivaa, että treenaillaan sitä kyllä edelleen vähintään omaksi iloksi, vaikka kokeissa käyminen on kamalinta ikinä.

Zeldan kanssa tokottelu on kivaa myös kokeissa, joten käytiin syksyllä ahkeroimassa koulutustunnus TK2, joten paineet voittajan korkkaamisesta kasvaa. Muutama  liike pitäisi hioa vielä kuntoon ensin. Helpointa tietä en ole valinnut mm. noiden kaukojen suhteen, mutta me treenataan sillä asenteella, että kehdataan näyttäytyä isommilla areenoilla myös EVL-luokassa.

Kaukot meni taas pieleen, kun koira keskittyi ohjaajan sijaan liikkuriin, mutta muuten ihan komea rivi ja ykkönen on ykkönen. Fiilis kokeessa oli ehkä semmonen pakko tehdä ykkönen, mutta koira osaa ja suorittaa kyllä niin hyvin kuin on opetettu. Luoksari oli ihan kohtalainen koeluoksariksi. Pisteitä lähti enemmän lopun eteentulosta, kuin itse stopista, oletan. Samasta syystä lähti myös noudosta. Eteentulossa on ollut epävarmuutta, mutta ollaan saatu se mielestäni treeneissä paremmaksi, mutta kokeessa ongelmat nousivat esiin ja istuminen oli todella hidasta. Hypyltä otin suoraan sivulle. Joulutauon (ei lomaa, ohjatut tauolla) aikana meidän tavoite onkin nyt opetella sivulta eteentulo, jos saisi sillä vahvistettua tuota paikkaa, koska sivulle tule niin vahva.

Agilityssä Zelda on edennyt ihan huimasti. Saatiin syksyksi treenipaikka Reetalta ja nyt torstaina otin Purinalle Jänesniemen Elinan yksärille vaihteeksi Zeldan ja olihan se käsittämätöntä, että saatiin oikeasti tehtyä siellä rataa, selvittiin jopa 19. esteelle! Nyt vaan pitäisi alkaa agilityssäkin enemmän luottamaan koiraansa. Hypyntarjoamista häiriöllä myös ohjelmistoon. Tämmöset mitä voit treenata yksin ohjeet sopii meille tosi hyvin. Kevääksi ei ole vielä varmistunut treenipaikkaa, mutta ehkä me saadaan aina välillä apparia sen verran, että saadaan vahvistettua ainakin konteja sekä pujottelua.

Haun suhteen ei olla edistytty viime kaudella toivottuun tahtiin ja jotenkin ilmaisutreenitkin tökkii. Onneksi ollaan menossa joulunaikaan heinolaan ja saadaan siellä tohon ilmasuun parasta mahdollista apua. Viimeset treenitkin meni perseelleen, kun koira hyppäs neljällä jalalla kivikkoon ja kolmella takaisin. Hetken aikaa se oli kolmijalkainen ja omistaja ehti panikoida kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Kolmijalkaisuutta kesti kuitenkin vain pieni hetki ja kinttua sai vääntä ja kopeloida jokasuuntaan, joten tehtiin kaksi ekaa pistoa. Koiralla oli kuitenkin vire jossain sellaisissa atmosfääreissä, että treenistä ei paljon saanut irti, mutta en uskaltanut tehdä enempää kuin purkaa pahimman. Mitään jälkioireita ei tuosta seurannut, joten epäilen, että neiti herkkävarvas on ehkä kolauttanut hieman anturaansa terävään kiveen tai karvat on jääneet oksaan kiinni.

Omalla kohdalla töiden takia raskas ja muuten vain pimeä syksy on näkynyt järjettömänä väsymyksenä, mutta toivotaan, että kevät on aurinkoisempi ja työmaalla lähtee hommat nousuun. Ainakin on työpaikka :)

Kisailua ja kouluttautumista

TOKON SEURAMESTIKSET

Ilmoitin molemmat tytöt hieman hetken mielijohteesta seuramestaruustokoihin. Zeldan kanssa oli tarkoitus mennä seuraavaksi voittajaan, mutta sen liikkeet eivät ole vielä valmiit ja halusin, että sekin pääsee seuramestaruuksiin. Siinä kävi sitten niin, että se ykkönenhän sieltä tuli, joten kai sitä kolmatta joutuu yrittämään.

Zeldan rivi oli pelkkää kymppiä niiden liikkeiden osalta, jotka onnistuivat. Ohjaaja olisi muutamassa kohtaa voinut rangaista jostain nykimisistä, mutta koira teki kyllä kympinarvoisesti. Luoksetulossa ennakoi stoppia törkeästi ja kaukoissa jäi kiinni kapulaan ja tuijotti liikkurin kaukotaulua. Suoritti kuitenkin ekat vaihdot ennenkuin herpaantui, joten saatiin pisteitä kasaan 5, luoksetulosta 6. Eli yhteensä 173p ja 3. sija eli oikein hienosti.

Teslan kanssa ei kyllä mennyt yhtään niin hienosti. Se meni totaaliseen lukkoon noudon kohdalla, kun liikkuri ojensi kapulan eikä päässyt tästä lainkaan yli, joten keskeytettiin. Ennen sitä räävittiin kasaan rumia pisteitä rumilla suorituksilla. Vire kyllä oli siihen mennessä jokseenkin kohdillaan.

TOKOKOULUTUS

Kohtuullisen tuoreessa porilaisessa koirahallissa, Royal Canin Sport Centerissä järjestettiin 22.11 Pesosen Heidin tokokoulutus ja me onnistuimme saada koirakkopaikan. Halli oli oikein mukava, avara sekä valoisa ja pohja tuntui tosi kivalta.

Zeldan kanssa aloitettiin tekemään kaukoja noutokapula häiriössä. Se pystyi suorittamaan jokseenkin hienot vaihdot, vaikka tuijotti kokoajan noutokapulaa. Kuunteleminen oli heikkoa ja virheitä tuli. Jossain kohtaa se alkoi turhautua ja purki sen haukkumalla, joten tässä kohtaa vaihdettiin tehtävää, koska ei tuntunut järkevältä jatkaa kaukoilla.

Eli tehtävänä oli istuminen ja Heidi heitteli noutokapulaa ja antoi koiralle käskyjä kuten "tuo, vapaa, hae". Ja Zeldahan meni lankaan muutaman kerran. Tästä koiralle välitön palaute ja alkoi ottaa vastaan melko nopeasti. Kehuminen kiellettiin, jotta ei tule kehuttua väärästä mielentilasta ja vapautus lelulle ja annettiin koiran rallatella lelun kanssa, jotta sai purettua tilanteen.

Tämän päälle meillä jäi vielä aikaa katsoa luoksarin ennakointia, mutta yllättäen sitä ei esiintynyt. Ehkä kuuntelutreenillä oli merkitystä eli kun oli korvat auki niin kuunteli myös luoksetulossa. Sivulta maahanmeno oli todella ruma, sitä pitää alkaa korjata. Stoppi olisi voinut olla napakampi, että sitä lienee myös syytä muistutella kiertämisen avulla, jotta saadaan jarrut pelittämään tarpeeksi äkäisesti.

Meille tuli oikein toimiva treeni ja oli ihan superantoisaa päästä tokokoulutukseen taas pitkästä aikaa. Kuuntelemalla muiden treenejä tuli myös paljon hyviä juttuja. Tykkäsin.

AGIKISAT

Teslan kanssa käytiin vähän tsaukkilassa kisaamassa eikä mennä toista. Eka rata olisi ollut ok, jos en olisi mokannut puomille vientiä. Toka rata tuntui tosi kivalta ohjata. Johtui varmaan siitä, kun hyllytettiin neljännellä esteellä koiran karatessa putkeen. Kolmannella radalla sain jotenkin ohjaukseni koottua, vaikka tuntui todella tahmealta. Okserin jälkeisellä valssilla koira meni sitten kuitenkin nenälleen aika ikävästi. Tästä saatiin yliaikanolla ja seuraava rata oli sitten todella surkea. Ohjasin toki hyllykohdan huolimattomasti, mutta Tesla kulki todella huonosti. En ohjannut sitten enää loppuun, koska koira ei enää liikkunut kovin jouhevasti. En kuitenkaan usko sen johtuvan nenälennosta vaan kivituhkasta. Ulkona oli nollakelit ja koiran kostea turkki imi itseensä valehtelematta varmaan lähemmäs kilon kivituhkaa. Tuleehan tästä jo painoa askeleeseen ja ne roikkuvat rannut alkoivat selkeästi ahdistaa. Toki ennen treenattiin maseeseissa ja sitä rataa, mutta silloin koirat olivat niihin tottuneet, että mukana oli sitä ylimääräistä painolastia. Nykyisin treenataan lähes pelkästään matoilla, joten eiköhän meidän kivituhkahallikisat olleet nyt sitten tässä. Hyvää treeniä kuitenkin saatiin ja itte se tässäkin lajissa suurin este on menestyksen tiellä ;)

Treenaamisen parhautta

Edellisestä postauksesta jäi yllättäen ne syyskuunlopun ja lokakuun tärkeimmät!

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna molemmat tytöt olivat briardien agilitypäivässä Julia Kärnän opissa, tykkäsin! Tesla oli mainio ja saatiin vihjeitä, mitä ohjauksia kannattaa viljellä vauhdin maksimoiseksi. Oma olo oli tuolloin ihan karsea, joten Jenna (Zeldan siskon omistaja) onneksi suostui juoksemaan kahden briardin kanssa ja samoja ohjeita se Jenna sai kuin minäkin eli ihan oikeassa olen ollut koirani suhteen.

Kaarinassa on molemmat tytöt myös päässeet yksäröimään. Zeldan kanssa käytiin Lentsulla pohtimassa voittajan liikkeitä ja saatiin positiivista palautetta sen suhteen, että liikkeet oli paremmin hallussa kuin olisi uskonut. Töitähän ne kaikki vaatii, mutta asenne tokoon on meillä parhautta ja kaikkiin ongelmiin saatiin ratkaisuja, joita nyt sitten treenaillaan.

Tesla pääsi Jänesniemen yksärille ja mitä sekään olisi muuta kuin parhautta. Läksyksi saatiin opetella kontakteilla sitä, että koira ei lähde myöskään ohjauksesta.

Eväitä siis on treenata, kun nyt vaan saisi pidettyä itsensä terveenä, jotta jaksaisi treenata paremmin :)

Lokakuun satoa, lauman kasvua

Ei tämä päivitys nyt malta toimia, kun ei ole konetta kotona. Lokakuun alku kuitenkin treenailtiin aktiivisesti tokoa, agilityä ja hakua. Sitten alkoi tauteilu kierre. Yhden viikon ehdin olla terveempi ja nyt ollaan taas toista viikkoa kipeää. Aika monta syksyä on selvinnyt ilman flunssaa niin kai nyt sitten sairastetaan kaikkien niiden edestä. Treeneihin on rämmitty aina, kun on vaan kyetty. Lenkkeilyt on jääneet välillä hävettävän vähälle, kun ei ole oma jaksaminen antanut periksi.

LUONNETESTIT

Lokakuun ekaan viikonloppuun mahtui tapahtumaa. Testautin molemmat tytöt SBRY:n luonnetestistä. Videot odottavat edelleen purkua kamerassa. Ei ole sitä konetta kotona, johon purkaa eikä ole sopivaa purkupalvelua tullut tarjolle. Ne ovat kuitenkin tulossa.

Teslan testaamista olen paljon arponut, mutta ajattelin lopulta, että enemmän harmittaa, jos en sitä testaa. Itse testiä ja sen jälkiseurauksia en juurikaan harmitellut, mutta en ole mikään luonnetestin ylin ystävä minään koiran mittarina. Itselleen siitä saa toki vahvistuksia jo tiedossa oleviin ominaisuuksiin, mutta numerot ja osa-alueet ilman, että näkee testiä paikanpäällä ovat melko tyhjää. Paljon toki vaikuttaa myös testi paikka ja varsinkin Zeldan kohdalla selkeästi se, missä asennossa kuu on :D

Teslan kanssa ei saatu tulosta. Testi keskeytettiin syynä liiallinen pehmeys. Yllättävän pitkälle kuitenkin antoivat meidän rämpiä, mutta seinälle ei enää päästy. Itse olisin jatkanut, jos olosuhteet olisi olleet muut kuin luonnetestin tarjoamat. Eli olisin sanonut koiralle, että nyt mennään halusit tai et. Alkuun palatakseen niin suhtautuminen testaajiin oli juuri niin epäluuloinen kuin oletin, mutta kuitenkin ihan avomielinen, antoi koskea, mutta ei nauttinut. Leikkimisestä kiinnostui ja taisi minun kanssa leikkiä ihan kohtuullisesti. Kelkalla oli juuri niin järkyttynyt, kuin oletin. Videota kaipaisin itsekin tässä kohtaa, koska se palauttelu tuntui tuskastuttavan pitkältä. Jossain kohtaa koira varmaan kuormittui entisestään pelkästä palauttelusta. Teslahan on aina ottanut musta valtavasti painetta eikä lässyttäminen ole koskaan ollut ratkaisu mihinkään, päinvastoin. Hyökkäävä ihminen oli tietysti ihan hirveä. Säikyttelyt eivät olleet yhtään mukavia, mutta talo kierrettiin niiden jälkeen asiaan kuuluvin väistöliikkein. Pimeässä huoneessa ei yllättäen edetty. Ja pimeän jälkeen olisi pitänyt mennä uudestaan sen talon taakse, josta tuli sateenvarjoa naamalle. Tässä kohtaa Tesla päätti, että ei omin jaloin saati maanittelemalla kyseisen talon taakse uudelleen tule, joten testi keskeytettiin liiallisen pehmeyden vuoksi. Jäi siis osa-aluepisteet arvoitukseksi. Oltaisiin varmaan jääty miinukselle.

Testistä kyllä ei jäänyt mitään traumoja vaan nakkeja syötiin vieraiden ihmisten käsistä ja testaajat käskivät palautella koiraa kunnolla, joten tehtiin vähän tokoa autolla eikä testi jäänyt kummittelemaan muuta elämää. Pehmeydestä huolimatta Tesla on arjessa mitä mainioin otus, mitä nyt hieman pilalle lellitty, mutta periaatteessa helppo koira kuljettaa mukana missätahansa ja tottuu nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Harrastuksissa se on toimiva paketti sillä moottorilla, millä se on varustettu. En tiedä oikein mitä keskeytetyn luonnetestin pitäisi koirasta kertoa. Tesla on koira, joka tulee toimeen periaatteessa kaikkien kanssa ja sen voi ottaa mukaan lähes minne vaan ilman suurempaa päänvaivaa. Joskus asiat sitä epäilyttävät, mutta niihin ei olla koskaan jääty kiinni. Vieraan ihmiset epäilyttävät välillä eniten, mutta tutut ovat sitäkin tärkeämpiä. Tulipahan nyt testattua, vaikka tulos jäi saamatta. En usko, että jaksan mennä uusimaan. Todennäköisesti kerrataan sama tai sitten ei.

Zelda onnistui sitten hankkimaan niitä plussia ja miinuksia yhteensä 118++ pisteen verran. Alkuhan oli tosi hauskaa, kun sai moikata ihmisiä ja sitten vielä leikkiä. Mulla oli alkuun epäilyt, että lähteekö koira leikkimään sillä kalikalla, mutta turhaan epäilin. Leikki tuomarin kanssa niin hyvin, että mun ei onneksi tarvinnut vaivautua. Kerran jouduin nielaisemaan, kun kumautti kuonoon niin että oikein kumahti. Meillehän on muutaman kerran irrotukseen neuvottu tätä tapaa, mutta en mä nyt voi koiraani kuonoon kumautella, herranjestas :D Kyllähän se hetkeksi irtos, mutta sitten taas kiinni.

Kelkkaan se reakoi aikapaljon mun seläntakana, joten en sitä paljon päässyt seuraamaan. Palauttelussa päästiin vähemmällä, koska huomattavasti nopeammin se nuuhkaisi kammotusta, mutta sitten olisi pitänyt vielä toiselta puolelta ja sitä rataa. Ohjaaja varmaan taas turhautui tässä kohtaa, että eikö tämä jo ollut tässä :D Päästiin onneksi jatkamaan hyökkääjän luokse ja siinä kohta Zeldan reaktio oli juuri sitä mitö oletin eli hän ei voinut kuvitellakaan, että joku ihminen tekisi hänelle jotain pahaa. Meni lähinnä mielentilaan, että miksi joku on hänelle vihainen, menen äitin taakse makaamaan, äiti auta, en oo mitään pahaa tehnyt, miksi toi täti on tommonen :D

Seuraavista säikyttelyistä selvittiin mielestäni paljon sutjakammin. Sateenvarjoon reagoi selkeästi voimakkaammin kuin räminään, jota ei hirveästi noteerannut ja hyppäsi samantein tynnyrin päälle. Kiertäessä taloa sateenvarjo oli kuitenkin vielä mielessä. Pimeässä huoneessa tuli kyllä koiralla niin selkeä blackout, että teki melkein mieli nauraa. Zelda ei varmaan enää muistanut, että mamma oli aiemmin mennyt sinne huoneeseen ja jäi toiseen huoneeseen hengailemaan testaajien kanssa...

Seinässä reaktio oli ilmeisesti melko sama kuin hyökkäyksessä. Eli meni mielistellen maaten hyökkääjän jalkoihin. Täytyisi tämäkin nähdä siltä videolta itse, huoh. Seinän jälkeen ammuttiin ja siinä kohtaa Zelda oli jo selkeesti turtunu koko testailuun ja lähinnä hyppeli mua vasten ja todettiin laukauskokemattomaksi. MH:ssa se todettiin kuuroksi, joten ihan kiva, että jonkun mielestä ne korvatkin on tallessa :D

Puolustushalu ja toimintakyky menivät miinukselle (-1). Puolustushalu melko itsestään selvästi. Ainoa asia mitä Zelda puolustaa on auto ja sen maailmaan ei mahdu pahoja ihmisiä, vihaisia korkeintaan, mutta niitäkin kohtaa voi suhtautua sopivan mielistelevästi, jos ne leppyisivät. Toimintakyvyn miinukselle menemiseen vaikuttivat ilmeisesti eniten pimeän huoneen blackout sekä se, että ylivilkkaus muuttui testin loppua kohden vilkkaudeksi. Minun mielestä, jos Zelda olisi jatkuvasti niin vilkas mitä se innoissaan on vaikka treeneihin tullessa eikä missään kohtaan tasaantuisi niin sitten olisi varmaan mennyt hermorakenne miinukselle. En tiedä olisiko toimintakyky mennyt jonain toisena päivänä plussan puolelle, ehkä olisi ehkä ei, mutta ei sen merkitystä, koska toimiva paketti se jokatapauksessa on ja moottoria kyllä riittää pidemmälle. Taistelutahdosta sitten tulikin arvosaksi suuri +3 samoin luoksepäästävyydestä +3. Muut osaalueet olivat +1. Tulos oli mielestäni erittäin koirani näköinen.

Ihan mielenkiintoista oli testauttaa molemmat ja tulevaisuudessakin kyllä mielellään vien koirani testautettaviksi. Ja onhan joita testejä ihan opettavaista seurata, mutta koiran luonteenmittareina niihin tarvitsee kuitenkin suhtautua asiaankuuluvalla kriittisyydellä. Palataan aiheeseen toivottavasti ennen ensivuotta videoiden kera ja ehkä pureudutaan hieman rakentavammin kuin yövuorosta huudelle :)

ZELDAN TREENAILUT

Lokakuu on tuonut mukanaa mm. sellaisia tuulia, että meidän agilityn luova tauko lakkasi. Zelda sai treenipaikan ja treenaaminen ohjauksessa on oikeasti ollut kivaa ja antoisaa. Yksin ei kyllä tehdä kuin kontakteja korkeintaan. Tokoilut on jatkuneet valioryhmässä sekä normiviikkokurssilla minkä lisäksi vielä on tottistreenit kerran viikossa. Hakuilussa on nyt alettu ottaa ilmaisutreeniä oheistreeninä ja kyllä se haukku sieltä löytyy. Tavoitteet ensivuodelle on melko korkeat. Ennen hallikauden loppumista haaveissa olisi korkata voittaja keväällä, ehkä uskaltaudutaan agilitykisoihin ja kesällä tavoitteena saada se koulari PK-puolelta. Meillä olisi siis varsin hurja vuosi tulossa, mutta nyt keskitytään treenailuun ja siinä voi mennä tovi, kaukot ja tunnari ehkä tuottavat eniten sitä työtä. Tosin tunnarin uskon olevat semmonen, että kun se kerran loksahtaa niin se on melkein siinä sitten lukuunottamatta luonnollisia hajoamisia.

TUPLANOLLA-TESLA

Teslan kanssa ollaan laiskahti tehty tokoa, mutta siitä huolimatta menossa viikon päästä seuramestiksiin lähinnä maistelemaan kisafiilistä. Agility on kuitenkin parasta ja käytiin vähän extemporee kotikisoissa nappaamassa tuplanolla! On se onnistuminen vaan aina hienoa ja Tesla on semmoinen hyvänmielen kisakoira, jonka kanssa saa vaan nauttia hyvistä suorituksista ilman paineita menestyä. Tavoitteeksi on kuitenkin asetettu SM-nollien kasaus, että päästään kerran nekin karkelot kokemaan.

JA LOPPUHUIPENNUS...

Lokakuussa meidän laumamme kasvoi ja Voltti muutti taloon. Voltti on valloittava somppukolli, jonka luonne on kyllä kultaa. Yövuoron aherrus kuitenkin kutsuu, joten lupaan tehdä Voltista oman postauksen seuraavaksi, kun saan aikaiseksi :)

Syksy alkoi, kesä tuli takaisin

Viikko 37

Maanantai
Zeldan kampauspäivä, Teslan toko, aiheena tunnari.

Tiistai
Aamulla Teslan kanssa tokoa ja Zeldalle dobotunti.
Zeldan valioryhmä, aiheena tunnari ja ruutu.

Keskiviikko
Heinolaan!

Torstai
Agilityä, tottista, esineruutua :)

Perjantai
Schapeleirille Teslan kanssa, hengailua schapejen kanssa :)

Lauantai
Tesla treenasi Vuokon tokossa kaukoja ja paikkamakuu häiriötä. Zelda pääsi vieraaseen hakumetsään ja sai vuorostaan jäädä yöksi leireilemään, joten tehtiin vähän PK-esteitä vieraalla kentällä.

Sunnuntai
Tesla treenasi Vuokon tokossa luoksetuloa. Zelda sai tehdä Teslan tokojen häiriöpaikkamakuut.

Puunattuna

Muutama kuva leiriltä, kuvaaja Tuija Laurila

Kirjanpito kuriin!

Kokeillaanpa syksynratoksi uutta treenipäiväkirjajärjestelmää, kun tarinointi ilman omaa konetta tuntuu hieman nihkeältä...


Su 24.8.
Kun nahkansa polttajilla loppuu rantakausi niin meillä se alkaa. Tänään hurjasteltiin tyttöjen kanssa meren rannalla ja sen jälkeen käytiin vielä moikkaamassa nöffipoikia Hemmoa ja Volvoa.
Ma 25.8
Ennen iltavuoroja hakuiltiin, paikkana Ruskila ja kolme tuulitreeniä tehtiin.
Ti 26.8
Ennen iltavuoroa pääsi Tesla tokotunnille ja Zelda dobotunnille.
Ke 27.8
Aamulla taas hakuiltiin, paikkana Ruskila ja aiheena nenänkäyttö.
To 28.8
Yövuorojen välistä nukkumista ja koirien laiminlyöntiä.
Pe 29.8
Aamulla Teslan kanssa doboa ja ehtoosta Zeldan hakutreenit. Perustreeniä eli suoria pistoja.
La-Su 30.-31.8
Vapaa viikoloppu ;)

Ma 1.9
Ehtoosta hakutreenit Pajulassa Zeldan kanssa ja perään Teslan tokotunti, aiheena ruutu.
Ti 2.9
Hyppytekniikkakoulutuksessa Zeldan kanssa, aiheena kasvata perussarja ja etäisyyden arviointi. Teslan kanssa agilityä ennen Zeldan valioryhmää, jossa aiheena kaukot ja peruuttaminen seuraamisen yhteydessä.
Ke 3.9
Kouluttamassa agia ja tokoa, Zelda kanssa treenailut päälle hallilla.
To 4.9
Aamuvuoron jälkeiset univelkojen kuittaukset.
Pe 5.9
Aamulla Teslan kanssa dobotunnilla. Zeldan kanssa pikaisesti testailtiin tuliaisia.
La 6.9
Aamu aloitettiin hakutreeneillä, ei mennyt ihan putkeen. Molemmat pääsivät vähän rallattamaan metsässä samaan konkurssiin. Illalla oli sitten Zeldan tottikset. Ihan ok treeni, mutta koira oli jotenkin tahmea.
Su 7.9
Aamulla paimentamaan lampaita suoraan yövuorosta. Molemmat tytöt yllättivät ja toimivat yliodotusten omilta osiltaan. Tesla teki hommia ja Zelda käyttäytyi hienosti.

Koitetaan nyt jatkaa tätä mallia kerran viikossa :)

SM-huumaa ja kesä kuumaa

Sen verran ollut kuuma kesä, että rakas iMac sanoi ilmeisesti sopimuksensa irti eikä suostu enää käynnistymään. Se näkyy luonnollisesti blogin päivityksessä ja muussa tietokoneella toiminnassa. Pitkän tilityksen ehdin kirjoittaa mm. meidän huikeasta SM-toko suorituksesta, mutta sinnehän se jäi. Koitetaan nyt kuitenkin päivittää sen verran, että missä mennään :)

Zeldahan siis osallistui SM-tokoihin TVA Pori Ry:n 2-joukkueessa ja ylitse kaikkien odotusten raapaisi kasaan 171,5p avoimessa sijoittuen huikeasti sijalle 17/73!!! Kyllähän tuossa suorituksessa selkeästi näkyi kevään epävarmat ja epäonnistuneet treenit. Teknisesti olisi ollut paljon parannettavaa, mutta perustaidot kuitenkin ovat hallussa ja koiran toimiessa ei ykköstulos ole ongelma. Pienellä hienosäädöllä olisi siis käytännössä ollut mahdollisuus huikeisiin pisteisiin, mutta tähän olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen ja otettu kaikista onnitteluista, joita sateli runsaasti. Yhtään liikettä ei nollattu eikä lintua jahdattu. Zelda taitaa olla suurten areenoiden koira, selkeästi ;)

Sunnuntain sain seurata aitiopaikalta kehäsihteerinä finaalikoirakoita ja tokomotivaatio senkun kasvoi. Loppukesästä saatiin vielä paikka oman seuran valioryhmässä, joten toivottavasti ensi talven aikana päästäisiin korkkaamaan tuloksekkaasti ne ylemmän luokat.

Kesähelteet pudottivat treeni-intoa ja laiskoteltiin sekä opeteltiin uimaan. Zeldasta kehkeytyi melkoinen vesipeto ja jouduin jo hieman rajoittamaan sen polskimista ettei lähde uimaan järven toiselle laidalle. Uimisen ainoa haittapuoli on tuo turkin herkempi takkuuntuminen.

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna molemmat tytöt pääsivät osallistumaan agilityn saralla kotikisoihin. Teslan kanssa kisafiilis oli melko huikea vaikka nollat jäi tekemättä, mutta ajattelin syksyllä nyt panostaa agilityyn sen kanssa tosissaan. Zeldan taidan sen sijaan jättää toistaiseksi telakalle. Kummallekaan ei ole talveksi treenipaikkaa. Jänesniemen Elinalle on pari yksäriä ja schapejen koulutusviikoloppu menee Leinosen Janitan opissa. Tällä hetkellä on vähän sellainen fiilis, että saan enemmän irti treenata Teslan kanssa. Zeldan kanssa ei oikein riitä enää motivaatio itsenäisesti hakata päätä seinään ja menee kalliit yksärit ehkä hukkaan, kun ei niistä opittuja taitoja tule kuitenkaan ylläpidettyä. Eiköhän me silti käydä salaa ainakin kontakteja ja keppejä hinkkaamassa.

Zeldan kanssa on hakutreenit kuitenkin pyörineet helteistä huolimatta. Hieman oltiin ehkä haun suhteen lievässä umpikujassa, mutta kiitos Niemen Elinan koulutusviikonlopun (16.-17.8) saatiin siihenkin touhuun hieman uutta näkökulmaa ja potkua. Pääpiirteissään lääkkeeksi sieltä tuli asioiden pilkkominen osiin. Jo yhden viikonlopun neljässä kierroksessa näkyi selkeää edistymistä. Elinan opettamat asiat oli melko helppo ostaa, koska ne sopivat meidän ideologiaan. Ensin opetetaan koiralle nenänkäyttö ja etsintä. Zeldan kohdalla on nyt ehkä tungettu yhteen treeniin liikaa, kun sen tyyppiselle vilkkaalle koiralle on parempi opettaa yksi asia kerrallaan eli nenänkäyttö, suorat pistot ja maalimies käytös (sekä ilmaisu) tehdään kaikki selkeästi omina treeneinään, panostaen jokaiseen osa-alueeseen omana treeninään eli siis paljon perustreeniä. Nyt pitäisi saada mahdollisimman paljon tuulitreeniä alle, useampi kerta viikkoon ihan muutama pisto kerrallaan. Viikkotreeneissä keskitytään suoriin pistoihin ääniavulla, mutta jokainen treeni avataan nenänkäytöllä. Maalimieskäytös ja ilmaisu otetaan sitten ihan omana treeninään ilman etsintää. Ristelyä voidaan myös kokeilla, mutta se ei Zeldan kohdalla ole akuutein treenin aihe. Haku on kyllä semmoinen laji, joka vaan vie enemmän ja enemmän mukanaan ja tälläisiä koulutus viikonloppuja lisää kiitos! Meillä on onneksi huipputreeniporukka ja Elinan opit soveltuu loistavasti meidän ajatusmaailmaan, mutta paljon tuli uutta näkökulmaa sekä sovelluksia. Zeldan kohdalla loppusyksyn treenit keskitytään nyt siihen, että saadaan koiran nenä toimimaan ja itseluottamus etsintään kasvamaan. Halua ja motivaatiota siltä ei onneksi puutu ja se nähtiin viikonloppuna, että epäonnistumisista huolimatta sillä oli selkeästi halu päästä maalimiehelle, mutta ihan ei itseluottamus riittänyt. Irtoaminen sille ei kuitenkaan ole ongelma. Hyvin se uppoaa ja kuten olen ounastellutkin niin kesän aikana tehdyt lyhyet pistot eivät ole vaikuttaneet haitallisesti siihen, että se uppoaisi viiteenkymppiin, mutta nyt ne vaan pilkotaan puhtaasti kahteen eri treeniin eli suoraan juokseminen ja nenänkäyttö omiksi treeneikseen. Mitään piikkusuoria pistoja Zeldan tyyppiseltä koiralta on turha vaatia, mutta kriteeriksi olisi hyvä asettaa, että se juoksee suoraan max 10m säteellä eli lievä serpentiini sallitaan. Sitten joskus, kun suorat on kunnossa ja aletaan treenata kääntymisistä niin hyvä pitää mielessä sääntö, että yhtä L-treeniä kohden kolme suoraa.

Tesla pääsi vihdoin ja viimein fyssarille torstaina jo alkukesänä näkynyttä jäykkyyttään hoitamaan. Päästiin kaverin siivellä Kotin Tanjalle. Niska oli todella juntturassa eikä se ollut ihan tuore "vamma", mutta siihen saatiin onneksi nyt hoitoa ja venyttely ohjeet ainakin viikoksi. Toinen suurempi ongelma oli vatsan alueella, että olisiko sitten ruokahuono, ummetusta tai jokin suolistotulehdus. Tätä on paha sanoa yhden kerran perusteella, mutta varasin nyt syyskuun loppuun molemmille tytöille Raumalle ajat, joten jos vielä silloin näkyy samaa ongelmaa niin sitten täytyy pistää ruokavalion muutos todelliseen harkintaan.

Nyt on meidän osalta pitkät lomat lusittu ja paluu arkeen alkanut :) Viikottaiset treenit ovat pyörivät ja sitä rataa! Lukkari näyttää tältä:
MA Teslan toko, alempi korkeakoulu
TI Zeldan toko, valioryhmä
KE Kouluttamassa tokoa ja agilityä, omien koirien täsmätreenailut siinä sivussa mahdollisuuksien mukaan
TO VAPAA?!?!?
PE VAPAA?!?! (tai derbyy...)
LA Hakutreeni aamusta, PK-tottis ehtoosta
SU VAPAA?!?! (ehtoosta derbyy)

Ja sitten koitetaan käydä vuorotyöläisille suunnatuilla Sussen aamudobo- ja tokotunneilla tiistaisin ja perjantaisin :)

Pentusuunnitelmista

Jälleen kerran moninaisista syistä Teslan pennutus siirtyy seuraaviin juoksuihin. Uros valinta on ja pysyy ja Sepi lupautui odottamaan morsiantaan joulukuulle. Painavin syy lienee omistajan lahopäisyys eli olen kuvitellut kokoajan, että silmätarkastuslausunto on voimassa kaksi vuotta, mutta eihän se ole kuin vuoden ja on mennyt Teslalla vanhaksi. Niin paljon, kun koirien kuvaamisesta ja luonteesta itse paasaa niin ei olisi antanu luonto periksi tehdä pentuja ilman tätä lausuntoa. Teslalla tehtiin kuitenkin niin proget ja papat, joten nyt on aikalailla seuraavia juoksuja ajatellen ajankohdan arvioiminen huomattavasti helpompaa. Seuraavat juoksut siis ajoittunevat joulukuulle.

Olisihan sen satoja kilometrejä ajamalla sinne silmätarkastukseen varmasti saanut, joten ei se ihan ainoa syy ollut. Äidillä on ollut haaveissa tehdä Almalla pennut omiin nimiin ja se on kokoajan kytenyt toisena vaihtoehtona. Jotenkin alkoi tuntua kaiken säätämisen päälle paremmalta, että tehdään ne alman pennut nyt syksyksi ja toivotaan sitten Teslalle kevät pentuja. Kahdet pennut yhtä aikaa taas ei tunnu lainkaan järkevältä ja houkuttelevalta ajatukselta.

Flying Duster's pentuja on siis luvassa tämän vuoden puolelle :)

Alma kävi tänään hakemassa itselleen voimassa olevan silmälausunnon ja sai kuin saikin täysin terveet paperit. En Alman aiemmasta pentueesta tunne paremmin kuin Vidaa, mutta siinä on harrastuksia ajatellen kyllä oikein kivasti potentiaalia ja draivia, joten toiveissa olisi saada säpäköitä harrastuskavereita myös tästä toisesta pentueesta.

Sulho on jo harkittu ja siitä ja suunnitelmista koetan saada järkevää päivitystä kotisivuille mahdollisimman pian!

Hyppytekniikka ja hormooneja

Zelda ei ehkä enää ole pentu vaan siitä on tullut narttu. Meidän treenailut on olleet kyllä yhtä ylä- ja alamäkeä viime viikot. Sitten kun saadaan onnistumisia se tekee jotain, mitä se ei ole ikinä koskaan tehnyt ja kusee kesken treenin... Tosiaan vielä sisälle halliin. Ensin se tekee hienot kaukot, jotka on ollut hetken hukassa ja sitten se keksii moisen tempun. Jännityksellä odotellaan miten meidän SM-joukkueeseen osallistumisen kanssa käykään.

Ennen juhannusta päästiin kuitenkin treenaamaan hyppytekniikka valvovan silmän alle. Meillä on nyt Alatalon Vapun hyppytekniikkakouluttajien koulutuksen jäljeltä siis oma hyppykoutsi Satakunnassa, agilityn ylituomarinakin tunnettu Marjo Heino. Sain aikatauluihin sopimaan nyt alkukesäksi yhden treenin ja elokuulle olisi suunnitelmissa lisää.

Mitään vikaa ei Zeldan hypyissä iskenyt silmään. Hyvin selviytyi perussarjasta ja käytti selkäänsä hyvin. Ollaan itsenäisesti tehtykin juuri perussarjaa sekä kasvavaa sarjaa. Nyt saatiin lisäksi ohjeistukset set point harjoitukseen. Toisin sanoen, kun ongelmia ei ole niin lisätään harjoituksia ja vahvistetaan koiran tekniikkaa eikä murehdita turhia. Ennenkaikkea nämä treenit auttavat siihen keskittymiseen ja lähinnä päänupista johtuvaan rimojen räiskimiseen. Onni on kyllä terve harrastuskaveri, jolla ei rämäpäisyydestä huolimatta tunnu ainakaan kovin näkyviä jumeja ja muita oireita olevan. Nyt vaan jatketaan näiden ominaisuuksien vaalimista parhaamme mukaan. Zelda oli hyppytekniikkaharjoitteissa tosi pätevänä ja keskittyi ja oli tosi kuuliainen. Tuli kerrassaan hyvä mieli.

Juhannuksena tehtiin onnistuneita tokotreenejä kuten paikkamakuuta kohtuuttomassa häiriössä sekä onnistuneet kaukot häiriössä.

Muuten meni koirien juhannus jaloissa peuhatessa. Zeldalla synkkasi selkeesti Hemmon kanssa, kun taas Minja ja Volvo pitivät huolta teiniosaston kismailusta. Zelda tosin viihtyi melko paljon omissa oloissaan ja piti tärkeimpänä tehtävänä auton vahtimista. Narttumaiseen luonteeseen toki kuuluu, että poikia täytyy hieman härnätä, kun eivät kuitenkaan saa kiinni.

Juhannusyönä jätettiin pojat kuitenkin vahtimaan taloa ja tytöt pääsivät mukaan Ruskilan koskelle kalastamaan ja vahtimaan kokkoa. Tämä reissu sai epäilemään, että jos virtsatientulehdus olisi iskenyt koskessa peuhaamisesta, mutta kaikella järjellä moinen oireilisi muutenkin kuin 1,5 tunnin aikaisena lorottamisena. Epäilen siis toistaiseksi hormooneita.

Loput tunnelmalliset otokset (C) Minttu Ruohomäki, kiitos näistä!

Hakua ja vielä kerran hakua

SBRY järjesti tänä vuonna tosiaan leirin, jolla päästiin treenaamaan hakua vieraissa maastoissa ja porukoissa. Meille nuo maastot oli kyllä melkoista luksusta Satakunnan tasankojen päälle. Koiralle oli selkeästi haastavaa lähteä mm. ylämäkeen ja usko loppui kesken.

Olisi pitäny varmaan kirjata heti ylös meidän treenit, kun eihän niitä enää kovin yksityiskohtaisesti muista. Samat ongelmat siellä kuitenkin esiin nousi kuin normaalistikin. Suoraan irtoaminen ei vaan toimi, joten sitä taidetaan tahkoa koko kesä. Tuoretta näkökulmaa saatiin kyllä tuohon tarkennusongelmaan, joka on ehkä enemmän sitä, että se maalimiesmotivaatio ei kuitenkaan ole ihan niin hyvä kuin olen ehkä kuvitellut vaan se itse etsiminen ja juokseminen hajun perässä vie voiton. Leikkiminen siis takaisin piiloille niin eiköhän se siitä taas lähde. Täytyy myös muistaa, että vaikka Zelda on varsin avoin briardi ja rakastaa vähän kaikkia niin se on kuitenkin pohjimmiltaan hyvinkin mamman tyttö.

Innostuin taas kaivelemaan hakuartikkeleita ja täällä on kyllä tosi hyvää asiaa, joka herättää ajatuksia:

Maalimiesvarma koira

Kovinkaan monella koiralla ei ole tarpeeksi suuri synnynnäinen maalimieskiinnostus -vaikka koira pitääkin ihmisistä niin maalimiesvarmuuteen tarvitaan yleensä paljon enemmän. Kuinka paljon töitä tämän eteen joutuu tekemään vaihtelee yksilön ja rodun mukaan. Yleisesti ottaen mielestäni lintukoirilla on enemmän maalimieskiinnostusta synnynnäisesti kuin esimerkiksi paimen- tai palveluskoirilla. Paimenkoirat työskentelevät usein kiihkeästi, mutta tässä kannattaa olla tarkkana, jotkut koirat ovat enemmän kiinnostuneita itse etsimisestä kuin löytämisestä tai vielä pahempaa; ne ovat kiinnostuneita vain lujaa juoksemisesta.

Ehkä Zelda ei ole ihan puhtaasti lintukoira vaan siinä asuu se palvelus- ja paimenkoira ;)

Avoimuus ja ihmisistä pitäminen ei tosiaan ole yhtäkuin maalimiesvarma koira. Olen tuon artikkelin toki lukenut aikaisemminkin, mutta nyt se oli taas hyvä kaivella esiin ja antaa uskoa omalle tekemiselle.

Kyllä haku vaan on moniulotteinen ja kiehtova laji! Olen ihan koukussa ja mikä parasta mulla on oikeasti koira, jolla on kyllä kaikki henkiset ja fyysiset lähtökohdat kunnossa siihen. Helppo se ei missään nimessä ole, mutta sopii kuitenkin omaan käteen niin se on tärkeintä. Eikä meillä ole edelleen mikään kiire.

Leirillä tehtiin myös parit tottissessiot valvovan silmän alla. Hyvin pärjättiin omalla porukalla ja saatiin arvokkaita neuvoja ja ajatuksia. Ja sitä muistutusta. Välillä sitä menee tuon koiran kanssa totaalisen kädettömäksi, vaikka periaatteessa tietää, miten kuuluisi toimia. Hyvin Zelda jaksoi, vaikka hieman näkyi jossain kohtaan jo väsymystä. No ensin tokokoe, neljä sessiota maastossa ja kaksi tottista sekä leirielämää niin kyllähän sen jo vähän edes pitäisi mehuja viedä...

Leirillä oli kivaa ja näitä lisää :) Kivaa nähdä muitakin briardeja työntouhussa ja rotua tuntevilta saa kyllä aina hyviä neuvoja eteenpäin. Kiitos siis kaikille leiriläisille <3 p="">

RM-toko purkua

Helatorstaina oli briardien rotumestaruustoko ja siltä retkeltä ei jäänyt paljon jälkipolville kehumista. Sekä koira, että ohjaaja lienivät molemmat liian hektisessä mielentilassa ja toisaalta tiesin jo ennen koetta, että koira on vielä aika keskeneräisessä vaihteessa ja tällä kertaa epävarmuus purkautui tuohon ihanaan opittuun tapaan jaakata lintuja. Paikkamakuusta saatiin kymppi, seuraaminen meni ihan päin mäntyä ja se varmaan näkyi sitten ohjaajassa mikä aiheutti koiraan sitä epävarmuutta. Alussa koira jäi haaveilemaan taivaan olennoista ja ajautui väärälle puolelle, josta sitten ylikorjasi koko loppuseuraamisen painaen ja poikittaen. Maahanmenosta saatiin siitä huolimatta kymppi ja luoksarista saatiin seiska tosi kivalla stopilla, mutta ei lähtenyt ekalla käskyllä! Innostuin silti hyvästä stopista ja koira innostui kehuista ja päätti, että tässä seuraavan siirtymän aikana on hyvä tilaisuus palkata itsensä ihan tosissaan ja siihen jäi sitten meidän koe…

Teslan kanssa korkattiin voittaja vielä vähemmillä pisteillä, mutta paljon paremmalla fiiliksellä. Mulle oli valtavan iso juttu, että koira teki koko kokeen ajan hommia mun kanssa, vaikka keräsi vähän liikaa nollia. Paikkamakuussa jo vähän tiesin, että Tesla ei koko neljää minuuttia vesisateessa makaa. Se oli kuitenkin maannut  peräti 40s ennen kuin nousi ravistelemaan ja hilautui siitä istumaan ja hieman eteenpäin. Kyllähän sitä piilolta tullessa arvasi, että nolla napsahtaa, kun koira makaa n. puolitoista metriä edempänä kuin jätettäessä.

Seuraaminen oli  oikein kivaa, hyytyi loppuakohden ja saatiin siitä seiska. Istumisessa ei yllättäen voinut istua vaan kokeili, jos seisomisella selviäisiä. Vaadin kuitenkin istumaan eikä loppukoe hajonnut edes siihen! No varasti se kaikki noudot sitten. Ja ruudulla kyllä irtosi, tosin väärään paikkaan, luoksarin aloitusmerkille. Luoksari meni läpijuoksusti, mutta nollaantui, kun annoin lisäkäskyn stoppiin. Maahan ehkä meni, jos oikein muistan. Tunnarissa toi oikean, kun oli ensin maistanut paria väärää. Kaukot meni alkuun hyvin, mutta jostain syystä otti häiriötä jostain kehän ulkopuolelta ja jouduin kaksi viimeistä vaihtoa antamaan kaksoiskäskyt… hyvin epäteslamaista. No tärkeintä oli silti fiilis ja se, että meillä oli kehässä kivaa yhdessä nollista huolimatta. Saatiin ainakin intoa treenata tokoa, koska ei se koe ollut yhtään niin kamala, kun olin odottanut!

Noh Tesla lähti tästä mummolaan lomalle, joka on sattuneista syistä hieman venähtänyt  aiottua pidemmäksi…

Ja me suunnattiin Zeldan kanssa SBRY:n maastolajileirille, josta sitten jossain kohtaa ja loppuun pari kuvaa maistiaiseksi:

Järjen pilkahduksia

Ollaan tässä kevät rämmitty liinan perässä ja haettu hajuja. Välillä on mennyt hyvin ja välillä on taas vähän vedetty rallia.

Nyt täytyy heti päivittää blogia, kun edellinen kirjoitus vaikutti jotenkin niin masentavalta ja saatiin tänään aikaan melko onnistunut, lyhyt ja ytimekäs treeni. Laitettiin ukot ihan likelle suunnilleen 10, 3, 15 ja 15 metrin matkoihin. Toisella puolella oli tiheää kuusikkoa ja toisella muuten hyviä piiloja. Keskilinjalla nenä heilui kivasti ja teki hyvin töitä ja juoksi melko suoraan ukoille. Ainoastaan kolmas meni vähän hutiin, kun painoi aiemmalle piilolle, josta sitten hienosti jäljesti perille, mutta viimeinen oli aika täydellinen suora ja varma suoritus, joten sen avulla jaksaa taas hymyillä :)

Koiran mielentila oli muutenkin jotenkin maltillisempi ja rauhallisempi.

Treenin päälle käytin tytöt vielä pienellä metsälenkillä. Zelda oli luonnollisesti täynnä energiaa, mutta ei saanu Teslasta spurttailu kaveria niin jätti aika nopeasti rauhaan, mutta hetken päästä taas yritti uudestaan. Kai se harmonia alkaa pikkuhiljaa löytyä.

Kahjo naakannoutaja ja pihtaava kanapaimen

Meillä pätee vähän liian hyvin sanonta ”kevättä rinnassa”. Tällä hetkellä mulla on vähän, joka suhteessa jokseenkin aivoton ja kaahottava briardin riiviö…

Hakumettässä mennään innolla ja motivaatiolla, mutta ilman järjen hiventä. Suurin ongelma edelleen se hajun tarkennus. Koira käyttää kyllä nenäänsä, mutta ei vaan osaa tarkentaa sitä hajua ja siinä kohtaa jalat vie eikä järki. Ollaan siis perusasioiden äärellä ja tankataan hajuhakuja kunnes se nenä alkaa tarkentaa. Siinä samassa opetellaan menemään suoraan. Toisaalta treenaaminen on helppoa, kun tietää mitä tekee. Haamut,  yliheitot, risteilyt yms puhumattakaan nyt jostain peräänlähdoistä, joita ei olla kyllä ikinä yhtään tehty ovat kaikki kieltolistalla. Palkkaus ollaan supistettu pelkkään ruokaan ja sitä rataa. Keskilinjalle tullaan aina hallitusti ja tervehditään joka kerta tuomaria. Kaikki oma kiva on ehdoton nou nou. Maalimiehillä pitää käyttäytyä eikä se riitä, että käy siellä maassa vaan siellä täytyy myös pysyä. Kuulostaako tylsältä ja ankealta? No sitä se ei onneksi todellakaan ole vaan koira on aina intoa täynnä eikä meinaa oikein housuissaan pysyä ja omistajasta laji on aina vaan kiehtovaa.

Ulkotreeneissä luultiin jo olevamme voiton puolella, mutta viikko sitten Zelda ei pystynyt vastustamaan kiusausta vaan pääsi kurvauttamaan oikein kunnon vauhtilenkit lintujen perässä. Se sai kyllä kuulla siitä hyvästä kunniansa ja julmasti hylkäsin sen kentän nurkkaan, jossa se kiltisti makoili, kun menin autolle, joka ei ollut näköetäisyyden päässä  vaan kaukalon toisella puolella. Rakensin rauhassa ruudun ja edelleen se siellä makoili. Vedin syvään henkeä ja kutsuin luokse, tuli vasta toisella käskyllä. Eipä enää linnut kiinnostaneet, vaikka parvi lensi ylitse. Tarinalla voisi olla onnellinen loppu, mutta….

…lähdinpä sitten viikonlopuksi reissuun ja vein Zeldan veljelle hoitoon. Mitä tekee Zelda koko viikonlopun? No mitäpä muuta kuin jahtaa naakkoja kieli pitkällä. Maanantaina olin kahjon kanssa hakumettässä ja tiistaina ajettiin sitten Kupittaalle, joka on oikea lintujen paratiisi, Lentsun yksärille. Se yksäri meni sitten enemmän ja vähemmän lintujen koomailuun ja tukkäpöllyihin. Mikä meni pieleen? No oltaisiin ehkä tarvittu johonkin rakoon jonkinasteinen palauttava treeni.

Kaikesta huolimatta tokoilut Lentsun opissa ovat aina yhtä antoisia ja hauskoja ja uskomattomasta koomailusta huolimatta saatiin jotain aikaankin. Tesla oli taas vähän nenä maassa ja paineistunut, mutta positiivista, että ennen se olisi jäänyt siihen moodiin, mutta nyt sain sitä hieman sieltä nostettua treenin edetessä!

Tänään oltiin esineruutukurssilla. Ekalla kiepillä vein itse esineen niin, että koira näki. Eka esine oli jokseenkin hyvä, mutta tokalla tuli vähän liikaa rallattelua. Tokalla kiepillä kokeiltiin esineiden yhdessä viemistä  ja video kertoo enempi kuin tuhat sanaa.

Toisella yrityksellä lähetin polun yli ja polku vei mennessään. Jostain syystä se tästä kaikesta kaahotuksesta ei enää pystynyt palauttamaan esinettä suoraan mulle, joten tehtiin vielä loppuun hallittu palautustreeni.

Tesla käyttäyty viikonloppu hoidossa huomattavasti asiallisemmin ainakin lintujen suhteen. Juoksujen alkua odotellessa saan vielä lievän hermoromahduksen senkin kanssa tosin.

Haukku vai rulla?

Hakukausi on vihdoin pyörähtänyt käyntiin oikein todenteolla ja ollaan mukana porukassa, josta löytyy tavoitteita ja kokemusta kisakentiltä. Nyt ollaan silti taas suurten kysymysten äärellä tuon ilmaisun suhteen. Alkuun muistan ajatelleeni haukkua, mutta sitten hylänneeni ajatuksen ja keskittyneeni siihen rullailmaisuun. Haluaisin alkaa rakentaa vahvaa pohjaa jommallekummalle tavoitteet mielessä enkä edetä sillä periaatteella, että ainahan sen voi sitten vaihtaa, jos ei toimi. Oma ajatus on, että se mikä valitaan niin laitetaan sitten toimimaan. Piste.

Rullailmaisussa huonoina puolina tulee mieleen valeilmaisut, jotka nekin sitten taas on minivoitavissa järkevällä treenaamisella. En usko Zeldan ottavan musta maastossa painetta niin, että se mun takia tekisi valeilmaisuja, koska sille se maalimiesten löytäminen taitaa olla mamman miellyttämistä tärkeämpi tehtävä. Muuta en sitten oikeastaan keksikään, paitsi sen, että Zeldan muistikapasiteetti ei kaikessa innossa riitä siihen, että se ensin hakisi rullan ja sitten vielä malttaisi näyttää uudestaan sen saman ukon.

Haukun huonojen puolten takia se oikeastaan hylättiin alun alkaen ainakin seuraavista syistä:

*Onko koiralla pokkaa haukkua vartti vierasta äijää 300m:n päässä?

*Fyysisesti vaativa varsinkin helteessä tekniikasta riippuen?

*Innokas koira tunkee liian liki maalimiehiä?

*Onko koiralla olemassa ominaisuuden kympin haukkuun?

Tarkoituksella nuo no nyt muotoiltu kysymyksiksi, sillä entäpä, jos mulla onkin nyt käsissä koira, jolta löytyy kaikki haukkuvalta koiralta vaadittavat ominaisuudet ajatuksena, että se haukku kantaa aina sinne kolmosiin saakka niin miksi siitä tekisin rullakoiran?

Rullakoiran kouluttaminen on huomattavasti työläämpää, hienosäätöisempää ja virheille herkempää. Meillähän ei tietenkään ole mikään kiire, mutta toisaalta Zelda vaatii aika paljon töitä asian kuin asian suhteen, joten jos ilmaisun suhteen on mahdollista toimia suoraviivaisemmin niin miksi ei niin tehtäisi.

Maalimiehiltä molemmat vaativat taitoa ja oikeastaan se on ollut yksi syy haukkuilmaisun hylkäämiseen, koska ole myös ajatellut, että rullailmaisussa mulla on suurempi mahdollisuus hallita niitä palikoita. Ja ehkä osin pelännyt, että haukussa on sitten enemmän varaa virheisiin, kun koira käyttäytyy liian röyhkeästi maalimiehillä. Motivaatiota sillä tuntuisi olevan kyllä haukkua maalimiehille, jos koulutus vaiheessa tehdään säännöt selviksi. Toisaalta viime keväällä meillä ei ollut vakioporukkaa ja nyt meillä taas sellainen on ja täynnä maalimiehiä, joiden arviointikykyyn oma luottamus on täysin kohdillaan.

Tässä kohtaa siis herää kysymys, että miksi hakkaan päätäni sen rullailmaisun kanssa, kun se itse etsiminenkin aiheuttaa niitä harmaita hiuksia, kun intoa on enempi kuin järkeä ja hajun tarkennus taas vaihteeksi tökkii eikä koira osaa juosta suoraan. Niin miksikö siitä nyt oikeastaan alun perin halusinkaan rullakoiran?

Tälläistä elämää suurempaa tällä kertaa :)

Ps. Taas on vähän bloginukkunut ja lienee tuo naamakirja paras tapa pysyä perässä, mutta ollaan me tehty tokoo ja revitty turkkei kera kevät flunssan. Ja vähän aksaa.

Treenaamisen iloa!

Viimeksi hakattiin hieman päätä seinään, mutta siitä toettiin aika nopeasti :) Tehtiin Zeldan kanssa oikein iloiset kaikki onnistuu tokoilut hallilla eikä ne kaukot olleet yhtään huonot siellä. Minne nämä KO-treenit aina unohtuu, kun ne tuntuu pelastavan kaiken? Eli jos tuntuu siltä, että täytyy hakata päätä seinään niin sitten täytyy välillä tehä niin ettei tarvi hakata ja johan ollaan taas nousussa. Onneksi meillä on maailman paras tokokoutsi, jolla on maailman parhaat neuvot, kun niitä vaan muistaa noudattaa.

Teslan voivoi-tilannetta ei olla hetkeen päivitelty, mutta kerrataanpa vähän:

Paikallamakuu > ei ongelmaa
Seuraaminen > ollut viime treeneissä melko hyvää, perusasentoa ollaan saatu parannettua, sivuaskeleet vaatii treeniä!
Liikkeestä istuminen > ei valittamista, nopea ja tehokas. Vaikeammalta puolelta koirat taaksekiertämistä tarvitsee vahvistaa!
Luoksetulo > ikuinen murheenkryyni
Ruutu > hakeminen vielä jokseenkin epävarmaa, loppuosa ok.
Metallinouto > palauttaminen parantunut roimasti
Hyppynouto > sama kuin edellä eikä muuta valittamista, molempien noutojen suurin ongelmahan on ollut se palauttaminen, joka on epävarmaa eli aika pahaa mälväämistä, mutta muuten noudot on ihan ok.
Tunnari > Täytyy vahvistella, välillä unohtaa haistella. Ympyrässä haistelee, rivissä ottaisi sen mikä ekana tulee vastaan.

Haaveilen silti salaa  VOI-kokeen korkkauksesta tässä jopa kevään aikana, kun ei niitä juoksuja kerta näy...

Zelda tähtää nyt tokossa ensisijaisesti sinne avoimeen ja SM-joukkueessa olisi tarkoitus edustaa, joten halutaan olla sen mukaisesti eduksemme. Ei niitä ylempien liikkeitä olisi huono silti vähän aktiivisemmin ottaa jo työnalle, mutta ei meillä mikään hätä ole.

PK-puolella alkaa esteen olla jo ihan mukavalla mallilla:

https://www.youtube.com/watch?v=HiIcfTE2A1M

  https://www.youtube.com/watch?v=JCCK0kyJZX4

Ylitetään tuossa siis vielä 90cm estettä, mutta ei se metri enää kaukana ole! A-este tehtiin myös jo noutona eikä se kapula aiheuttanut suurempia dilemmoja. Maastokautta ollaan jo varovasti korkattu, mutta vauhtiin päästään ensi viikonloppuna. Päästiin mukaan tavoitteelliseen hakuporukkaan, joten sen puoleen varmaan noususuhdanteista hakutreeniä luvassa.

Kevään jo melko perinteinen schapendoesien agility viikonloppu käytiin tällä kertaa lyhennettynä yhden päivän koulutuksena. Tällä kertaa meitä oli Jaakko Suoknuutti opettamassa ja sain tungettua Zeldan mukaan, kun riitti vielä yksi paikka vääränrotuiselle. Aamu alkoi mukavasti auto-ongelmilla, mutta niistä selvittiin ylitse. Teslasta ei kuitenkaan ole videomateriaalia, kun tuli jälleen hieman kiire. Ekan koiran ongelmia. Zeldaa ehdittiin jo kuvaamaan ja yhden julkaisukelpoisen pätkän sain eilen ehtoosti editoitua radan alkupätkästä:

Teslan kohdalla pitää luottaa siihen, että koira oikeasti osaa kyllä kaikki ohjauskuviot, myös takaaleikkauksen yms. Täytyy rataantutustuessa rohkeasti miettiä ensin ne koiralle parhaat linjat ja sen jälkeen niihin ne oikeat ohjauskuviot ja oikeasti käyttää niitä eikä vältellä tiettyjä linjoja, koska haluaa mieluummin ohjata toisella tavalla. Rataantutustumisen tärkeyttä ei siis voi korostaa taaskaan liikaa.

Zeldan kanssa pitää edelleen tehdä töitä estehakuisuuden kanssa eli saada koira hakemaan ja irtoamaan esteille.  Zeldassa on sitä draivia, röyhkeyttä ja voimaa, jota Teslaan hieman kaipaisin lisää, mutta sillä on myös voimakas saalisvietti ja palkka on sille tärkeämpi kuin agility. Tekemisen halun ja innon, kun saa kohdistettua oikein niin vauhtia ei puutu. Ja tosiasia on myös se, että minä en ikinä tule juoksemaan sitä vauhtia, että edes helpoimmilla radoilla voisin ohjata koiraa ilman, että se irtoaa ja hakee esteitä.

Koiraharrasteiden puolelta kevät näyttää tällä kertaa varsin valoisalta ja kaikkea kivaa on luvassa, joten onnistuneita treenejä avoimin mielin odotellessa :)

 

Hakataan päätä seinään...

Zelda on oikeasti mitä mainioin harrastuskoira, mutta kyllä sitä välillä itsekin on sen kanssa aika epätoivoinen. Toisaalta ne läpimurrot on sitten parasta mitä on ja kun ne seinät kerran kaadetaan niin ei niitä enää kukaan meidän eteen esteeksi nosta.

Meillä nyt alkaisi olla avoin melkolailla ilman kaukoja kasassa, mutta niiden kanssa sitten saakin hakata sitä päätä seinään melkein kaksinkerroin. Aloitetaan nyt sitten siitä missä mennään. En ole tainnut vielä täällä julkaista videota, jolla haettiin seuran SM-joukkueeseen, mutta hätäseen kyhätty BH-treenin päälle tulos oli tämä:

Ohjaaja yksinkertaisesti unohti luoksarin stopin, mutta sehän me jokseenkin hanskataan ja tehtiin siitä bonusvideo:

Kaukoja ollaan ahkerasti treenattu, ehkä yhtä ahkerasti tai jopa ahkerammin kuin noutoa ja ne on oikeasti olleet ihan kivalla mallilla, mutta sitä haluttua edistystä ei tapahdu ja ensimmäisen asennon jumittaminen vaanii silloin tällöin. Mä haluan, että tekniikka on pomppu ja kakstahtikaukoja en missään kohtaa hyväksy. Tässä kuitenkin tasapainoillaan äärettömän jumituksen ja jonkinsortin suorituksen rajoilla. Ehkä me mennään tahtia hitaasti hyvää tulee, koska seuraava koe on vasta toukokuun lopussa eli rotumestaruuksissa.

Tänään koira meinasi jäädä ilman iltaruokaa. Ensin yritin puuttumista eikä se toiminut. Sitten koetettiin tekniikkaa kateus ja tässä on Zeldan mielipide siitä:

(Teslan vaihdot vissiin vähän kärsii näistä Zeldan treeneistä)

Sitten kun oltiin hetken aikaa hakattu päätään seinään niin päätin, että koiralla on kaksi vaihtoehtoa... joko totella ekalla käskyllä ilman apuja tai jäädä ilman iltaruokaa. Vaati kyllä aikamoista epäonnistumista ja sitkeyttä molemmilta ennenkuin päästiin haluttuun (tai edes sinnepäin) lopputulokseen:

Ennen kyseistä videota oli alla siis jo aivan liian monta toistoa ja ruokakuppi oli ehtinyt poistua koiran nenän edestä useamman kerran ja käytiin jäähyllä ennen uutta yritystä. Tästä syystä sallin siis epätäydelliset vaihdot.

Mutta hei, kyllä siitä vielä tottelevaisuusvalio irti hakataan ;)

Kiirettä, treeniä, surua ja onnistumisia

Tämä kevät on ihan hullunmyllyä eikä se taida paremmaksi muuttua Elämässä on ikäviä asioita ja sitä koettaa pitää itsensä jotenkin kiireisenä. Blogin päivittelyn tökkimiseen on olemassa myös salakatala syyllinen, josta joutuu maksamaan kerran kuussa, jotta voi jumittaa illat tv-sarjoja ennen nukkumaan menoa... Ja sitten, kun yrittää kirjottaa jotain niin on niin paljon asiaa, että pää hajoaa.

No kokonaisuudessaan kevät on sitä, että maanantaisin Tesla treenaa tokoa alemmassa korkeakoulussa ja Zeldalla on paikka PK-tottis ryhmässä. Tiistait olen siunannut koirattomalle (joskin tulevaisuudessa koiralliselle) harrasteelle, eli Poriin perustettiin Roller Derby seura ja tokihan sieltä itsensä löysi. Tavoitteena olisi oppia sen verran hyvä tasapaino, että keväällä saa valjastaa briardin juoksuvyöhön ja aloittaa uudelleen ei koskaan alkaneen canin crossin vähän vaarallisempana versiona. Keskiviikkoisin käyn itse kouluttamassa ja ennen jälkeen väleissä koitan treeniä omia koiria tilanteen mukaan. Torstaisin on Zeldan aksatreenit. Kuraiset pellot olemme hyljänneet lähes kokonaan tässä viikon aikana, kun tajusin, että muutaman sadan metrin, kun kävelee päinvastaiseen suuntaan niin talojen keskeltä lähtee riippusilta, joka vie luontopolulle. Zelda on jo saanut ystävän matkan varrella ja minä en ole kehdannut kertoa tälle tädille koiran oikeaa ikää. On se pentu, juu, juu...

Yks Lentsun tokoyksäri molemmille sekä Stenbergin Heinin agivalmennus Zeldalle mahtuu myös viime ja tämän päivityksen väliin.

Yksi suruista on meidän Sallin poismeno. Koetan saada aiheesta oman postauksensa ja omistetaan tämä loppu kirjoitus yhdelle Zeldan virstanpylväistä eli BH = SUORITETTU!!!

Tottelevaisuusosuus saatiin kokeesta videolle ja mukavan positiivista palautetta tuli niin tuomarilta kuin treenikavereilta:

Eli lienee edelleen ihan kehityskelpoinen yksilö kohti niitä isojen tyttöjen kisoja. Metristä ollaan taas lähempänä ja 90cm menee jo rennolla otteella. A-este on kunnossa ja eteenlähetys paranemassa pikkuhiljaa. Ja näyttäisi siltä, että pian päästään jo treenimään maastoon ja uskalletaan tarttua sitä suurinta härkää eli ilmaisua sarvista.

Kaupunkiosuus oli sitten taattu Z-laatua... Eli hallinnassa oli puutteita, mutta onneksi Zelda ei ole pahansuopa eikä aggressiivinen. Lähinnä se purki turhaumaa muhun ja koetti komentaa ja riekkua. Kaupan edessä se oli kuitenkin ihan rauhallisesti. Jotenkin sitä ehkä itsekin meni vähän liian takki auki eikä ottanut koiraa tarpeeksi kuriin ennen suoritusta, kun oltiin heti ensimmäisiä. Tottelevaisuusosuuteen se sopi hyvin, mutta kaupunkia ennen olisi ehkä pitänyt päästä päästelemään jotenkin höyryjä, kun ei se BH-kaavio niistä sitten vienyt näemmä edes murto-osaa. Remmilenkit ei ole meidän juttu.

Mutta se on nyt suoritettu kuitenkin hyväksytysti :)

ps. Teslan juoksut on kadonneet :P

Ei se ole kuriton

-->

Zelda on reaktiivinen, herkkä, sinnikäs, keskittymiskyvytön ja hieman röyhkeä. Nämä adjektiivit nousivat esiin sunnuntaiselta motivointiklinikalta, jota veti Vappu Alatalo.  Ja itse allekirjoitan kyllä kaikki kyseisen kouluttajat sanomiset ja arvostan suuresti muutenkin hänen linjaansa. En lähde tässä blogissa sen enempää purkamaan Vapun luentoa, ideologiaa ja muita juttuja, vaan keskityn lähinnä siihen mitä tehtiin Zeldan kanssa. En voi silti kuin suositella Vappua ihan jokaisella koiraharrastajalle, ihan jo avartaakseen omia näkemyksiään.

Kerrataan kuitenkin ensin tähän astiset…

Meidän alkuvuoden koulutukset ovat alkaneet hieman nihkeästi, kiitos pakkasten. Agilityä ei olla päästy treenaamaan lainkaan. Yksi tottistreeni on takana ja siellä Zelda oli ihan pöhkö, ei siis mitenkään huono, mutta todella yli-innokas ja kiihkeä, eikä meinannut pysyä housuissaan. Täyskäännökset olivat laiskoja ja eteenlähetyksessä otti ihan hulluna painetta lelupalkasta eikä pystynyt kunnolla seuraamaan kohti etupalkkaa, mutta poispäin kääntyessä teki taas tosi upeeta seuraamista välittömästi. Juoksu- ja joulutauko olivat tehneet tehtävänsä näemmä…

Torstaina (23.1) päästiin Lentsun yksärill tukkakoirien kesken. Tesla teki kaukoja, ruutua, luoksaria ja seuruuta. Ihan samoista asioista saatiin taas noottia niin, että ihan hävettää meidän surkea treenitahti. Perusasennot ja ruutu on se kaikkein pahin kompastuskivi eikä niiden suhteen auta muu kuin katsoa peiliin. Zeldan kanssa ei tarvinnut ihan niin paljon hävetä, koska saatiin kehuja meidän noudosta. Sen kanssa on siis todistettavasti treenattu ja päästy eteenpäin. Ei se avoin vielä ihan valmis ole. Luoksarit stoppi ei toiminut lelulla, mutta Lentsu sai sen toimimaan namilla ja sen jälkeen Z olisi tehnyt mielellään kokoajan Lentsun kanssa. Uskomaton koira, kun yleensä se on niin mammantyttö koulutustilanteissa, että ei hirveän herkästi lähde vieraan ihmisen kanssa tekemään yhtään mitään.  Kaukot vaatii vielä aika paljon työtä, vaikka ne kotona toimivatkin. Paikkamakuu tehtiin alkuun ja Zeldalle iski joku peili ahdistus. Enkä se näki liian monta briardia ja Tarto oli varmaan väärän värinen ja sitten se joutui vielä katselemaan omaa kuvaansa peilistä. Toisin sanoen se lähti hiippailemaan perässä piilolle. Ei kuitenkaan tehdä tästä vielä ongelmaa, koska tilanne oli koiralle selkeästi hämmentävä ja se vilkuili epäilevän näköisenä peilin suuntaan ennen kuin nousi. Pistetään siis pöhköilyn piikkiin ja katsotaan uudelleen toisessa tilateessa, jos ongelma ei toistu niin sitä ei ole. Meillä oli siis tällä kertaa Laura ja Tarto seurana ja oli hauskaa tokoilla briardien kesken =) Tarto oli oikeen näppärä tapaus eikä ottanut onneksi Zeldan häröilystä yhtään häiriötä vaan makasi nätisti paikoillaan.

…Ja sitten takaisin vappuun =)

Vappu oli pyytänyt koirakoista ennakkotietoja ja mun täytyy tässä kohtaa hieman ylpeillä, että ainakin tunnen oman koirani. Vappu totesi, että ainoastaan briardi vastasi sitä käsitystä minkä hän oli jokaisesta koirasta luonut ennakkotietojen perusteella. Muiden kohdalla taisivat adhd-diagnoosit olla ennemmin luulotauteilua, mutta Zeldan kohdalla vilkkaus ja keskittymiskyvyn puute ovat ihan todellisia dilemmoja.  Moottoria koirissa on se mitä on,  mutta onneksi malttia sekä keskittymiskykyä voidaan harjoittaa sekä parantaa.

Heti ensimmäisena Zelda olisi tietty hyppinyt kaikkien syliin, mutta Vappu ei sitä sallinutkaan ja keinot eivät perustu niinkään palautteen antamiseen vaan lähinnä koiran ei toivotun toiminnan rajoittamiseen. Heti alkuun Vappu totesi koiran olevan melko stressaantunut.  

Tehtiin sitten vähän kuuntelemis treeniä niin että pyysin koiralta tehtäviä kuten istu ja maahan sekä annoin niistä sitten luvan palkkautua patukkaan. Tässä tuli seuraavia huomioita:

*Älä annan käskyä ennen kuin koira on oikeasti kuulolla!

*Annan koiralle myös muutama sekunti aikaa reakoida käskyyn! (ei siis apuja tai uusia käskyjä)

Sitten tehtiin luopumisharjoitusta, jonka tarkoitus on siis kasvattaa mm. sitä malttia. Oikeastaan Vappu teki harjoistusta Zeldan kanssa ja mä sain katsella. Teslan kanssa ollaan tehty samaa harjoitusta ja sehän alkoi heti mukautua. Zelda sen sijaan oli melkoisen sinnikäs tapaus ja Vappu vertasi sinnikkyyttä ja palkkaan jumiutumista terrierimäiseksi ja joutui kesken harkoituksen rikkomaan kaavaa ja antaman palkan selkeästi koiran sivulle. Zelda olisi mielellään purrut itsensä läpi nyrkistä, joka oli täynnä ruokaa eikä se meinannut millään ymmärtää ideaa eli sitä, että luopumalla saa.

Sitten harjoiteltiin ihan rauhoittumista eli koira maahan ja rauhallisesti makupalat taskusta.

Jälkipyykkinä tuli vielä tsemppaukset iloisesta asenteesta ja muutama harjoitus lisää.

Tässä olisi nyt itselle lähinnä karkeaa muistilistaa, miten toimia:

*Maltin opettaminen, mieluummin niin että koiran täytyy itse rauhoittua tilanteeseen, koon ja voiman vuoksi mulla ei ole hirveästi keinoja rajoittamisen avulla tähän

*uuden oppiminen mahdollistuu koiran keskittyessä ja rauhoittuessa

*konekivääripalkkaus uuden oppimisen yhteydessä, pikkuhiljaa viivettä lisäten

*koskeuskeppi/kämmenkosketus harjoitus, jonka tarkoituksena, että koira fokusoituu muhun

*uuden opettaminen kotona, hallilla helpotettuna, tiheään palkaten

(osa varastettu melko pitkälle tuijan muistiinpanoista, kiitos!)

Meille teki Vapun ajatukset ja näkemykset kyllä taas todella hyvää , antoi vahvasti uskoa omiin tekemisiin ja ajatuksiin. Paikalla oli myös todella hyviä harjoituskoirakoita ja alun parituntinen luento hurahti hetkessä.

Pakkasetkin on ehtineet laskea tässä ennenkuin on ehditty "julkaise" -nappia klikata... Pikaselostukena ei oo menny ohjaajan osalta vahvasti, kauheeta sähläämistä. Koira on ollut hyvä. Ja Teslan kanssa ei ole oma sählääminen onnistunut treenejä pilaamaan vaan maanantaina tehtiin mm. tosi onnistunut tunnari, jee!

Vapun motskaklinikan sivulla sain kuvia myös Zeldan kirjavasta nykylookista, kiitos Sirpa Alanko!

 

Lajivalikoimassa dobo

Kaikkea voi kokeilla ainakin kerran tuumasi hän, kun briardin dobotunnille ilmoitti.  Kokeilun perusteella voisi toki kokeilla toistekin. Dobo on siis sekä koiran että omistajan kuntoa kohottavaa treeniä jumppapallon avulla, liikkeitä tehdään sekä yhdessä, että erikseen toki koiraa joutuu kokoajan ohjaamaan.

Ensimmäisenä tunnilla tehtiin agilitystä tuttuja veryttely- ja venyttelyliikkeitä ennen kuin päästiin kokeilemaan pallon päälle kiipeämistä. Meille oli  varattu se valtavin pallo. Zelda luottavaisena tietysti teki mitä pyydettiin vaikka alkuun pallon päällä oleminen selkeästi jännitti hiukan, mutta siitä huolimatta se tuli aina uudestaan ja lopulta pystyi ottamaan rennosti ja vaihtamaan asentoa makuusta seisomiseen. Zelda jopa innostui hyppäämään itse pallon päälle. Ensi reaktio palloa kohtaan toki oli kovin innostunut. Palloa tönittiin ja oltaisiin mieluusti purtu, jos oltaisiin annettu. Jännitys tuli esille vasta, kun olin huijannut koiran valtavan lelun päälle.

Sitten testailtiin tasapainoalustaa. Etujaloilla seisominen ei ollut temppu eikä mikään, mutta takapään asettelu alustalle aiheutti enemmän harmaita hiuksia.

Koiran tutustuttua dobotarvikkeisiin oli oma vuoro jumppailla ja siinä huomasi miten yksinkertaisen asiat ovat oikeasti aika raskaita. Omia pohkeita alkoi melkein heti jomottaa niin ei ihme, että laji tekee hyvää myös koiran syville lihaksille. Zelda olisi mielellään osallistunut myös mun jumppailuun ja saikin sitten osallistua kiertämällä ympäri sekä ylittämällä ja alittamalla jalkoja. Zeldan ehdoton suosikki oli, kun makasin selällään jalat pallon päällä ja aina keskivartaloa nostaessa koiran tuli mennä alta.  Siinä se pääsi heti juonesta kiinni vaikka joutui isompana koirana ryömimään.

Loppuun sitten vielä verkkailut tietysti päälle. Oli oikein antoisa kokemus ja tuollaisen tasapainoalustan voisi hommata kotia. Teslalle koitan ehdottomasti saada kurssipaikan jahka nyt selviää mitä kevät tuo tullessaan. Viimeistään sitten kesällä.

Tutustumistunnilla Zelda saa kyllä kympin käytöksestään. Se oli kokoajan mun kanssa eikä sitä kiinnostanut muut koirat samassa  huoneessa. Pystyin huoletta pitämään koiraa vapaana ja luottamaan siihen, että se ei lähde varastamaan naapurin palloa itselleen. Tämä on semmoinen ominaisuus mitä arvostan koirassa valtavasti.

Dobopäivää seurasi hakupäivä ja tehtiin varman päälle onnistunut treeni, kun oli luvattu talvea, joka sitten viimein tänään tuli ja varmaan huomenna sulaa pois. Eilen tosiaan tehtiin maastossa ensin puhtaaseen metsään valmis 50m pisto niin että maalimies kiersi piilolle eikä jäänyt hajuvanaa. Sitten edettiin ns. risteillen etenevillä haamuilla, joita oli kolme kappaletta molemmin puolin. Kolmannelle piilolle mennessä neiti herkkähipiä jäi karvoistaan kiinni johonkin risuun ja parkaisi matkalla maalimiehelle, mutta ei hidastanut vauhtiaan. Ennen viimeistä pistoa jouduin sitten kaivelemaan kuusen oksaa karvoista saaden osakseni muutaman valituksen toimenpidettä koskien, mutta pieni operaatio ei häirinnyt viimeistä pistoa lainkaan. Kosteat ja nihkeät havupuiden risut on turkkikoiralle kyllä kaikkein ilkeintä, kun takertuvat kiinni kuin takiaiset. Jotenkin tämä venytetty syksy on varmaan saanut oksatkin käyttäytymään normaalia kiukkuisemmin.

Tässä ehkä sitten tämän talven ainoa lumikuva: