maanantai 23. maaliskuuta 2015

Häiriötreenin merkitystä ja metallinoutoa

Lauantaina saatiin Zeldan kanssa osallistua Oili Huotarin tokokoulutukseen lattomerellä ja kyllä taas kannatti hakea oppeja huipulta. Harmillisesti ehdin seurata koulutusta vain puoleen väliin, koska samalle viikonlopulle oli buukattu schapejen keväinen agilityviikonloppu, mutta onneksi aikataulut osuivat yksiin ja onnistuin osallistumaan molempiin.

...ja taas tälläistä ajatusvirtaa, pahoittelut sekavuudesta :)

Ensimmäisessä sessiossa perehdyttiin vilkkaan koira häiriöherkkyyteen. Oilin mielestä vilkkaalle koiralle on ok antaa kehään tullessa lupa tsekata ympäristö. Katsottiin ensin pätkä meidän perusseuraamista ja se näytti kuulemma oikein passelilta, joten keskityttiin siihen itse häiriöön perusasennossa. Häiriötreenit ovat tärkeitä, jotta koiralla on hyvä olla kehässä ja turvallinen olo. Jos koiran täytyy miettiä jokaisen häiriön kohdalla tarvitseeko sen reagoida, niin sillä ei ole hyvä olla, joten tästä syystä se täytyy opettaa ignooraamaan erihäiriöt.  Ei siis riitä, että koira on hallinnassa (niin kuin PK-tottis ihmiset ajattelee häiriön näin yleistäen) ja ei reagoi häiriöön vaan sen täytyy myös haluta itse sulkea häiriö mielestään. Tästä  varmaan syntyy sitten se kuuluisa kupla, jossa on vain koira ja ohjaaja.

Zeldasta näki selkeästi, että sen mielestä oli ihan kamalaa, kun Oili käski sitä maahan eikä se olisi saanut totella. Häiriöharjoituksissa tämä asia opetaan koiralle niin ettei se ahdistu ulkoisesta häiriöstä palkkaamalla koiraa siitä, kun se oikeasti sulkee häiriöt mielestään. Perusasennossa tehdessä häiriötä niin torutaan katse kontakti pettäessä, kehutaan pitäessä ja palkataan, kun korvat menee lukkoon, noin niin kuin yksinkertaisesti.

Itse en usko, että pelkällä hallinnalla ilman häiriöharjoituksia saadaan ainakaan vilkasta koiraa luopumaan oikeasti kaikesta häiriöstä. Tämä hallinta ja häiriökeskutelu ei sinänsä liity mitenkään itse Oilin keskusteluun, mutta aihe on ollut melkoisen kuuma peruna omissa treeniympyröissä.
Kaverin koira treenasi luopumista ja siitä saatiin todella paljon vinkkejä omiin treeneihin. Luopumisharjoituksissa koira siis luopuu näkyvillä olevasta palkasta ja keskittyy tehtävään. Zeldalle otan ainakin treeniin makupalan pitämisen kädessä seuraamisessa että perusasennossa niin että kämmen on auki ja perusasentoon tulemisen palkan yli. Ollaan toki tehty jonkin verran luopumisharjoituksia ihan perus namista luopumista ilman varsinaista liikettä ja sitten kaukoissa ollaan hyödynnetty luopumista niin että koira saa palkat, joista on luopunut tehtyään oikean vaihdon. Luopuminen ei ole mielestäni sama asia, kun esim. ruokakuppi tai narupallo kehän laidalla, jonne koira vapautetaan, koska silloin koira ajattelee tehdessään palkkaa ja sitä koska pääsee palkalle. Tässä on tarkoitus, että koira luopuu palkasta ja ajattelee tehtävää.

Zeldan toisessa sessiossa otetettiin sitten metallinouto. Sinänsä koira suostuu pitämään kapulaa suussaan ja kantamaan sitä, mutta nostaminen on ongelma. Lentsun neuvosta vaihdettiin iso kapula pieneen ja tätä on monet treenikaverit tähän asti kummastelleet ja nauraneet, mutta Oili ymmärsi idean selittelemättä. Alkuun saatiin hyviä nostoja aikaiseksi, kun koiralle vuoronperään heiteltiin metallia ja vastaavan kokoista ohjatun kapulaa, mutta en ole ehkä osannut tehdä harjoittelua ihan niin hyvin ja sinnikkäästi kuin olisi tarpeen. Käytiin sitten läpi muita vaihtoehtoja, kuten palkkaamista nopeista nostoista, kilpajuoksua, mustasukkaisuutta ja sitä, että koira saa haluamansa (pääsee ulos, iltaruoka yms) ainostaan nostamalla metallin.


Käytännössä tehtiin siis pitoa ja kantoa, jotka olivat molemmat ihan hyvällä mallilla, mutta se kapulan nostaminen on se suurin ongelma. Harjoiteltiin sitten nopeita nostoja ihan normaalilla kapulalla ja tässähän sitten tuli se meidän perinpohjainen ongelma. Koira omistaa kapulan, en minä. Zeldalle on opetettu nouto saalista hyödyntäen ja Oili totesi, että olisi varmasti tehnyt tällä koiralla saman, mutta nyt sitä kapulan arvoa olisi kuitenkin sen verran laskettava, että se olisi enemmän väline parempaan palkkaan kuin palkka itsessään. Tein ihan hulluna töitä enkä saanut Zeldaa vaihtamaan kapulaa sen lemppari narupalloon. Konttasin maassa heilutellen ja koira hyppi päälle kapula suussa… huoh. Ei siis saatu harjoituksen ideaa ihan käytöntöön, koska koira ei palkkautunut nopeasta nostosta narupalloon vaan palkkasi mieluummin itse itseään kapulalla. 

Oili kysyi, että sujuuko meillä lelunvaihto narupallosta narupalloon ”jes” vihjeen avulla. Siinä vaiheessa vielä kirkkaiin silmin oletin sen olevan helppo juttu, kun sitähän me nuoreta paljon tehtiin vaan kuinkas kävikään? Ei irronnut ote ei. Nyt sitten aletaan treenata niin että mulla on kaksi narupalloa. Toisella leikitän koiraa ja sitten kun sanon ”jes” niin leikkivä naru ”kuolee” ja toisessa oleva alkaa elää. Tätä ei ehditty enää käytönnässä tehdä, kuten ei kilpajuoksuakaan. Voipi olla, että tämä lelun vaihtoleikki tulee olemaan meidän ongelma-aiheemme seuraavassa tokosempassa :D Zeldan mielestähän on todella kiva taistella eikä se niin välitä siitä taistelenko vastaan vai pidänkö vaan tylsästi kiinni, koska se palkkautuu pelkästä vetämisestä ja sillä on sitä voimaa sitten vaikka muille jakaa, joten hieman mietittää miten saan käytännössä homman pelittämään. Työtä, työtä ja vielä kerran työtä! Mutta kyllä me metalli kuntoon saadaan eikä vaihdeta yhtään isompaan kapulaa, koska pikkukapula on koiran suuhun täydellinen!

Oli kyllä antoisaa, opettavaista ja kivaa :) Toko ei ainakaan koskaan käy tylsäksi.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Hoidettavaa ei hälyyttävää

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi varattua ajan Raumalle Tanjan hoidettavaksi eli tytöt pääsivät fyssarille. Molemmilta löytyi hoidettavaa, mutta ei mitään hälyyttävää. Huolestuttavampaa olisi, jos ei harrastuskoiralta mitään löytyisi. Zelda tahti on ainakin sen moista, että vähemmästäkin vähän tulee jumeja, joten hyvä käydä säännöllisesti fyssarin näpeissä tsekattavana.

Teslakin jumit taitavat olla enemmän päänsisäisiä eli hormonaalisia, joten hyvillä mielin ensi viikonlopun koulutukseen. Lihaskuntoa sillä kyllä saisi olla huomattavasti enemmän, mutta se oli kyllä tiedossa, että on tässä kolmen viimeisen kuukauden ajan ollut koko koira naurettavan vähällä liikunnalla. Zelda pitää itse huolen liikkumisestaan, kun se päästää säännöllisesti metsään juoksemaan, mutta Tesla ei. Toki Zeldan kanssa on jatkuvasti treenattu, kun Tesla on ollut enemmän tauolla. Jäänyt siinä sitten kaikki lämmittely ja jäähdyttely lenkitkin vähemmälle. Eikä se massa muutenkaan olisi pahitteeksi.

Muuten noin meni kyllä hyvin säätämällä koko reissu. Aloin naputella naviin osoitetta juuri ennen motarin loppua ja Google tarjosi Tanjan kotiosoitteen. Hyvä matkaa ehdin ajella, kun huomasin, että nyt ollaan kyllä hukassa. Tällä kertaa löysin sentään oikealle ovelle ilman soittoa, mutta jäi kymmenen minuuttia aikaa ulkoiluttaa koirat. Tästä hyvästä ei Tesla saanut tehtyä tarpeitaan ja hoidon jälkeen olikin sitten ensin esipesua pick'n'payn pihassa ja jälkipesut suihkussa.

Kotimatkalla lupasin hakea kaverille lampaan luita Eurajoelta ja onnistuin naputtelemaan naviin väärän talon numeron. Onneksi ei siinä kohtaa ollut taloa, joten en ajanut väärään pihaan. Tietenkin lammastädillä oli mennyt säkin sekaisin ja oli antanut edelliselle hakijalle väärän säkin, että ei me ihan niin vähällä päästy.

Tytöille uskalsin ottaa hakupalkaksi yhdet kylkiluut pureskeltavat iltapalaksi ja sai Volttikin maistella vähän lampaan järeämpää luuta. Alkuun se oli varsin innoissaan, mutta kyllästyi hankalasti syötävään herkkuunsa melko pian, kun oli saanut parhaat palat revittyä. Siinä sitten jonkinaikaa Teslan kerjäämistä kuunneltuani kaivelin perinteisiä nahkarullia. Aikomuksena oli antaa Zeldalle loput voltin luusta, mutta ei kelvannut, kun tarjosin samalla nahkarullaa. Lopulta Tesla kalsi seuraavaksi parhaat palat ja Zelda omi lampaan itselleen, kun siitä oli järsitty parhaan palat päältä. Onnellisena se nukkui koko yön lampaan luu tyynynään ja jatkoi aamulla järsimistä. On se onni ettei meillä tapella ruuasta vaan näemmä näin solidaarisesti osataan toimia keskenään herkut jakaen. Nyt sitten odotellaan, että kenellä meni maha sekaisin :)

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Ruualla leikkimistä...

...eli haaste otettu vastaan. Jo jonkin aikaa sitten, mutta laitetaan nyt tänne blogin puolelle vielä.

Ideana siis ympyröidä koira ruualla ja sen jälkeen saada koira nousemaan pois namien keskeltä syömättä niitä. Helppoa kun heinän teko tyttöjen kanssa:





Ja pakkohan ne oli kaikki yrittää saada samaan rinkiin. Voltti aiheutti vähän haastetta, mutta sai sen sentään samaan kuvaan:



Ps. Kalenteria päivitelty myös :)

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Vauhdin hurmaa

Viikko sitten viikonloppu oli taas agilitykisaviikonloppu. Tulosten puolesta ei juurikaan juhlimista, suurin osa mokista ohjaajan piikkiin. Tällä kertaa sain videolla pari rataa Zeldalta ja onneksi vielä ne onnistuneimmat. Eka rata (B) oli nimittäin ihan hirvee. Heti lähdössä koira koomasi putkeen eikä ottanut mitään kontaktia, joten hyllyhän siitä tuli. Toisella radalla saatiin paketti parempaan kuosiin:


Yleensä kaikki virheet johtuu ohjaajasta, mutta en kyllä nyt saa millään päähäni, miten ohjasin koiran ennen keinua putkeen? Putkihullu?

D-radalla Zelda karkasi lähdöstä!!! Muuten se olisi ollut ihan jees, mutta sitten olin yhdessä kriittisessä kohdalla ohjauksessa hieman myöhässä... Ja tunnetusti lopetan ohjaamisen ekaan virheeseen.


C-rata oli hypäri ja se oli muistaakseni jonkin sortin kaahotusta :D

Yleisesti jäi kuitenkin todella hyvä fiilis. Mieluummin hyllyjä, joista jää hyvä maku suuhun, kun nihkeitä nollia. Zeldassa on kieltämättä paljon potentiaalia agilityyn ja vauhtia siltä ei puutu. Tiedostan myös kokoajan sen "karun" faktan, että kokemus ja varmuus tuovat tuota vauhtia vielä lisää... Itse tarvin vielä paljon treeniä löytääkseni oikean rytmin ja estehakuisuudessa on edelleen parantamista. Mulla on kuitenkin vahva usko koiraan ja tiedän mihin se pystyy, joten se motivoi meitä edelleen treenaamaan ja kisaamaan hyllyistä huolimatta, koska hyllyt ei onneksi maata kaada, kun on kone mikä kulkee!

Jäätiin yöksi Turkuun ja tytöille kymmenen pistettä kylässä käyttäytymisestä :) Saadaan kuulemma tulla toistekin ;)

Sunnuntaina oli Teslan päivä. Ekalta radalta tehtiin nihkeä nolla ja päästiin juuri ja juuri ihanneaikaan, mutta SM-nolla kuitenkin! Tokalle radalle saatiin jo vähän vauhtia, mutta sekä tokalla että kolmannella radalla tein todella typeriä ohjausvirheitä eli oletin enkä ohjannut. Painoi kenties väsymys? Neljännellä radalla tehtiin sitten hampaat irvessä väkisin nolla, mikä meni tietysti yliaikaa eikä siitä nyt jäänyt suuhun muuta kuin väkisin väännetyn maku. Tietäisi onko koira jumissa päästä vai kropasta...

Molemmat tytöt on päässeet kertaalleen hierottavaksi tässä vuoden alkuun. Voltin toinen omistaja valmistuu koirahierojaksi, joten meillä on pian ihan oma hovihieroja. Ensi viikon tiistaina mennään fyssarille niin saadaan taas astetta enemmän infoa siitä missä mennään. Viime käynnistä on vähän liian pitkä aika, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

ZELDAN TOKO KATSAUS
*Seuraaminen: Lahjattomat treenaa, peruuttamista tarvis tehdä...
*Jäävät: Varmuutta erotteluun! Istuminen varsinkin epävarma ja hidas.
*Luoksetulo: Ei olla juuri stoppeja treenattu. Opeteltu sivulta eteentuloa.
*Ruutu: Projekti ihan kivalla mallilla, toistomäärä viikossa ei riittävä, jotta eteneminen olisi toivottua. On kuitenkin selkeästi hajulla mistä on kyse. Jää liian eteen herkästi. Ruudusta seuraamaan tulo melko kiva.
*Hyppynouto: Tahittu lähinnä PK-noutoa, koska montaa kivaa asiaa on vaikea tehdä yhtä aikaa.
*Metalli: Suuri murheen kryyni...
*Kaukot: Maahanseiso vaihdot läheltä tosi hyvällä mallilla, etäisyyden kasvattaminen aiheuttaa vähän hajoamista. Seisomasta istumaan alkaa uudella käskyllä mennä takaraivoon. Istumasta seisomaan ei oikein pelitä.
*Tunnari: WOW!!! Tässä liikkeessä on tapahtunut jokin ihme. Tehtiin vähän testimielessä tiistaina hallilla niin, että ensin piilotin oman ja sitten vein oman vieraiden keskelle ja lähetin koiran täydeltä matkalta kapuloille itse istuen puolessa välissä ja mitä teki Zelda? Juoksi täysiä kapuloille ja HAISTELI. Haisteli rauhallisen varmasti maistelematta ja otti oman suuhun. Meinaisi tulla itku :D Tätä ei sitten varmaan enää uskalla treenata?

Teslan kanssa kerätään motivaatiota :) Ollaan pyritty tekemään hallilla ollessa aina joku kiva pieni onnistuminen eli tehdään vaan "kaikki onnistuu" -treeniä ;) Ja huhtikuussa päästään iloksemme hakemaan lisää motivaatiota luottokoutsi-lentsulta :) Siihen  asti ei uskalleta varmaan tehdä mitään muuta kuin näitä kaikki onnistuu treenejä...